Aikamme hirvein tragedia sai alkunsa kuusi vuotta sitten tuherretusta graffitista

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut avustustyötä muun muassa Dar'aassa kumppanijärjestö IOCC:n kanssa. Kuva: IOCC

“Palaamme pian kotiin Syyriaan.” – Hanna, 23, Za’atari

Muutaman kilometrin päässä Jordanian rajasta sijaitsee Dara’an kaupunki Syyriassa. Dara’asta ei paljoakaan tiedetä maailmalla, mutta sieltä se alkoi – Syyrian surullinen sota.

Sitä on nyt jatkunut jo kuusi vuotta.

Kuudes päivä maaliskuuta 2011 tapahtumat Dara’assa muuttivat Syyrian täysin ja vaikutukset näkyvät kaikkialla maailmassa edelleen. Valitettavasti loppua ei ole näkyvissä.

“Sota ei lopu koskaan.” – Ra’ed, 33, Azraq

Syyrian presidentti nukkui ruususen unta seuratessaan arabikevään tapahtumia. Hän uskoi kansan rakastavan häntä pyyteettömästi. Sen unen keskellä 15 koulupoikaa maalasi arabivallankumouksen graffiteja koulun aitoihin Dara’assa.

Tekstejä, joita he olivat nähneet television uutisissa Kairosta ja Tunisiasta:

”As-Shaab / Yoreed / Eskaat el nizam!” – Kansa haluaa, että hallinto kaatuu!

”Lääkäri, nyt on teidän vuoronne”, viitaten presidentin koulutustaustaan.

YK:n mukaan Syyriassa on noin 6,6 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Moni Aleppon kaupungista paennut syyrialainen on löytänyt suojan Jibreenin alueelta Syyriassa. Kuva: IOCC

Seurauksena oli 10–15-vuotiaiden poikien pidättäminen. Heidät suljettiin paikallisen poliittisen turvallisuuspalvelun selliin. Siellä heitä kuulusteltiin julmasti. Heitä piestiin, poltettiin ja heidän kynsiään vedettiin brutaalisti irti.

“Toivo on mahdollista, mutta se ei tule helposti.” – Amani, 33, Za’atari

Poikien tarina on kertomus Syyrian kansannoususta; 15 koulupojan rohkeasta teosta, joka koitui heille kalliiksi. Yksittäinen tapaus Syyrian historiassa. Vastaavia oli tapahtunut aiemminkin ja niihin oli tavallaan totuttu.

Nyt se sai kuitenkin kansan liikkeelle, minkä seurauksena satoja mielenosoittajia pidätettiin ja tapettiin seuraavien kuukausien aikana.

Seuraukset ovat olleet vuosisatamme hirvittävimpiä ja Eurooppa on saanut niistä osansa suurien pakolaismäärien muodossa. Nämä määrät ovat olleet vasta alkusoittoa.

“On Jumalan tahto, että palaamme Syyriaan.” – Awad, 34, Azraq

Kerrotaan, että ihmisten katoamisessa Syyriassa ei ollut mitään kummallista kansalle, joka oli elänyt puoli vuosisataa poikkeuslain alla. Dara’assa pidätettyjen poikien kohdalla viranomaiset kuitenkin arvioivat väärin, kenet pidättivät.

Pojat sattuivat olemaan Dara’an isoista suvuista. Heimoyhteiskunnassa lojaliteetti ja kunnia elävät syvällä perheyhteisöissä eikä sen rikkomista katsota hyvällä.

”On häpeällistä, että sota on jatkunut jo kuusi vuotta, mutta vielä häpeällisempää on se, että syyrialaiset ovat maattomina ympäri maailmaa.” – Fatima, 40, Azraq

Kun pojista ei kuulunut mitään useaan päivään, poikien perheet ja uskonnolliset johtajat marssivat Dara’an kuvernöörin luokse perjantairukousten jälkeen.

Erityisesti lapset ja nuoret ovat kärsineet kuusi vuotta kestäneestä sodasta. Yli puolet pakolaisista on alle 18-vuotiaita. Kuva: IOCC

Kuvernöörin turvamiehet hakkasivat mielenosoittajia ja käyttivät vesitykkejä sekä kyynelkaasua. Sitten turvallisuuspalvelun miehet alkoivat ampua väkijoukkoon.

”Naamioiden pitää pudota päättäjien kasvoilta.” – Muna, 22, Za’atari

Paikalla olleet kertoivat, että kun he näkivät verta, he menivät täysin pois tolaltaan. Kukaan ei odottanut väkivaltaista reaktiota. ”Koska kuulumme kaikki heimoihin ja isoihin perheisiin, veri merkitsee meille paljon.”

”Toivon voivani todistaa rauhan niin, että voin palata kotiin Syyriaan ja kohdata perheeni ja sukulaiseni.” – Ziyad, 28, Za’atari

Aluksi mielenosoituksessa oli mukana 200 ihmistä, mutta kun uutiset ampumisesta levisivät, paikalle saapui useita satoja ihmisiä. Kansa vaati rauhanomaisesti poikien vapauttamista. Heille vastattiin luodeilla.

Turvallisuuspalvelu esti ambulanssien tulon paikalle. Kansa sanoi, että sitä ei unohdeta koskaan. Haavoittuneet vietiin hoidettavaksi läheiseen moskeijaan.

”Halusin pysyä Syyriassa, mutta jotakin pahaa olisi tapahtunut minulle.” – Fatima, 22, Za’atari

Presidentti lähetti delegaation neuvottelemaan Dara’an kaupunkiin, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Kansa oli saanut tarpeekseen. Kun pojat vapautettiin vajaan kahden viikon vankeuden jälkeen, kidutuksen jäljet saivat heimojohtajat raivostumaan.

Viesti levisi sosiaalisessa mediassa ja kansa nousi tyranniaa vastaan kaikkialla Syyriassa. Sananvapauden kaipuusta syttyi sodan liekki, jonka sammuttaminen näyttää mahdottomalta.

Aleppon tuhoa seurattiin viime vuoden aikana tiiviisti mediassa. Kirkon Ulkomaanapu on tukenut ruoka-apulähetyksiä aleppolaisille. Kuva: IOCC

“Olemme shokissa, että sota on kestänyt jo kuusi vuotta. Toivottavasti tilanne selviää pian.” – Juman, 40, Azraq

Kuka olisi uskonut, että 15 pojan vaatimus demokratiasta johtaisi sotaan, jota on nyt käyty jo kuusi vuotta? Niin kuin syyrialaiset sanovat; vapauden ja demokratian kaipuu oli suurempi kuin leivän tarve. Poikien graffiteista koulun muurissa tuli Syyrian sodan symboli, josta syttyi aikamme hirvein tragedia.

”Toivo on olemassa, ja pian me palaamme, jos Jumala suo.” – Yasmeen, 33, Za´atari

Välikommentit on kerätty Kirkon Ulkomaanavun toimintaa osallistuvilta nuorilta Za´atarin ja Azraqin pakolaisleireiltä Jordaniassa. Yli 275 000 eli 42 prosenttia Jordaniassa rekisteröityneistä pakolaisista tulee Dara’asta.

Olli Pitkänen
Lähi-idän alueellinen ohjelmapäällikkö