Siirtotyöläisen unelmana on nousta köyhyydestä – kohtalona usein hyväksikäyttö

Nepalilainen Khincha Lal Pahari ajaa traktorilla pellolla.
Nepalilainen Khincha Lal Pahari työskenteli vuosia ulkomailla Malesiassa ja Irakissa. Työ oli raskasta ja hän ei saanut luvattuja palkkarahoja. Kuva: Tatu Blomqvist

Nepalilaisten työntekijöiden riisto suomalaisissa ravintoloissa nousi esiin Helsingin Sanomien artikkelissa 8.3.2020. Artikkelissa kerrotaan, että nepalilaisia siirtotyöläisiä houkutellaan järjestelmällisesti suomalaisiin ravintoloihin kokeiksi ja heille luvataan valoisa tulevaisuus. Totuus onkin toinen, työntekijät joutuvat tekemään pitkää päivää, ilman vapaa-aikaa, sellaisissa oloissa, jotka täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkit.

Nepalilaiset siirtotyöläiset eivät ole riiston kohteena vain Suomessa. Joka päivä Nepalista lähtee 1 500 työntekijää ulkomaille töihin. Eniten lähdetään rajan yli Intiaan sekä Malesiaan, Qatariin ja Saudi-Arabiaan. Esimerkiksi Qatarissa jalkapallon vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuiden stadionin rakennustöissä on kuollut 1 400 nepalilaista työntekijää.

Köyhässä Nepalissa suurin toimeentulon lähde on maatalous. Muita työllistymismahdollisuuksia on niukasti. Työn perässä ulkomaille lähteminen on helpon kuuloinen, ja usein myös ainoa, mahdollisuus nostaa perhe köyhyydestä. Silloin, kun kaikki menee hyvin, se myös toimii. Valitettavan usein lähtijä päätyy nostamaan jonkun muun elintasoa kuin oman perheensä.

Kuvasimme Yhteisvastuukeräystä varten perheitä ja vanhempia Nepalin maaseudulla. Lähes jokaisessa tapaamassamme perheessä mies oli tai oli ollut ulkomailla töissä. Maanviljelijä Khincha Lal Pahari kertoi työskennelleensä vuosia Malesiassa tehtaassa. Työpäivät olivat pitkiä ja tehtaan lämpötila sietämättömät 50 astetta. Asuinolot olivat rauhattomat ja levolle jäi vähän aikaa. Kuitenkin eniten tuntui kirvelevän se, että tulot eivät vastanneet Khinchan odotuksia.

Työ ulkomailla järjestyy usein tuttujen tai sukulaisten kautta. Joku on kuullut, että joku on saanut hyvät tienestit jossain ja vaihtoehto tuntuu houkuttavalta, tai ainoalta mahdolliselta. Työtä järjestävät erilaiset toimistot. Välitysmaksua varten joutuu usein ottamaan lainan. Lähtijälle ei aina ole selvää, mikä määränpäässä odottaa, jopa maa saattaa olla eri kuin mistä on alun perin puhuttu.

Riiston uhriksi päätyminen on tragedia myös kotiin jäävälle perheelle. Haastateltavat kertoivat, kuinka ulkomaille lähdetään nimenomaan hankkimaan parempaa tulevaisuutta perheelle. Rahaa talon korjaamisen, lasten koulunkäyntiin, ruokaan. Dil Maya Syantangin mies lähti ulkomaille töihin ja sanoi palaavansa kolmessa vuodessa, nyt on kulunut viisi vuotta. Mies ei ole pystynyt lähettämään rahaa perheelleen. Vuosien ajan Dil Maya on huolehtinut kahdesta lapsesta yksin. Aluksi perheen rahat riittivät hädin tuskin ruokaan. Tällä hetkellä hän tienaa perheen elannon valmistamalla ja myymällä ruokaa.

Kirkon Ulkomaanapu toimii Nepalin maaseudulla järjestäen koulutusta ja tukea paikallisen toimeentulon hankkimiseksi. Työ mahdollistaa perheiden pysymisen yhdessä. Oikeudenmukaisia työoloja tulee vaatia jokaisessa vaiheessa.

”Hyväksikäytöstä ei koidu haittaa meille valtayhteiskuntaan kuuluville. Päinvastoin, me saamme halvempaa ruokaa tai muita palveluja”, sanoo Rikosuhripäivystyksen erityisasiantuntija Pia Marttila Helsingin Sanomien haastattelussa.

Samalla kun vaadimme ihmisoikeuksien toteutumista kaikille, voimme totutella maksamaan tuotteista ja palveluista parempaa hintaa.

Noora Pohjanheimo

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija.