Pressujen toinen nimi – Toivo

Tänään haluan huutaa, hyppiä ja heittää kärrynpyörää. Lila löysi markkinoilta 1 000 pressua! Moni kohottanee hämmentyneenä kulmakarvojaan ja miettii, miten joku voi olla noin innoissaan pressuista. Siihen minä vastaan, että kuulkaas ystävät, avustustyöntekijä voi.

Pressut ovat nimittäin erittäin hankalasti saatavilla juuri nyt ja se, että meillä on niitä 1 000, tarkoittaa, että kahden viikon sisällä yli kolmessasadassa kylässä Lalitpurin alueella lapset pääsevät kouluun.

Aluksi koulu on vain bambukeppien varaan viritetty pressukatto, mutta yksi ensimmäisistä merkeistä, että elämässä on jotain normaalia kauheuksien jälkeen. Seuraavaksi pressun ympärille nostetaan bambusta punotut seinät, ja sitten alkaakin jo pysyvämpien koulujen rakentaminen. Tätä pressusta alkavaa prosessia voi kutsua toisellakin nimellä. Se nimi on Toivo.

Minulla ei valitettavasti ole hyvää kuvaa hienosta pressusta, joten kuvittakoon tätä blogia kuva tiestä, johon  maanjäristys muotoili jyrkähkön ylämäen. Maanjäristyksen jälkeen koko Kathmandun kaupunki on 80 senttiä korkeammalla merenpinnasta kuin ennen järistystä.

Kirjoittaja on humanitaarisen avun asiantuntija Kirkon Ulkomaanavussa. Hän koordinoi tällä hetkellä Nepalin maanjäristyksen avustustyötä Kathmandussa.