Perillä Kathmandussa

Maanjäristyksen tuhoja Kathmandussa. Kuva: Johanna Tervo.
Maanjäristyksen tuhoja Kathmandussa. Kuva: Johanna Tervo.

Kun lähdin Helsingistä kohti Kathmandua, lakitettiin Kauppatorilla Mantaa. Nepal ei olisi voinut olla kauempana. Perillä vappupäivänä ei vappu olisi voinut olla kauempana.

Tärkeät matkatavarat. Kuva: Johanna Tervo.

Tärkeät matkatavarat. Kuva: Johanna Tervo.

Kathmandun lentokenttä oli täynnä sotilaita, Hercules-koneita, helikoptereita ja avustustarvikkeita. Matkapakaaseja jouduimme odottamaan pitkän tovin. Lentokentällä ei ole tarpeeksi lastaus- ja lastinpurkulaitteita, joten tavaroita lastataan ja puretaan käsin.

Pitkän odottelun jälkeen hihnalle ilmestyivät myös minun kaksi laukkuani. Lähes liikutuin jälleennäkemisestä. Toisen sisällä kun oli teltta, makuualustoja ja muuta tarpeellista Ulkomaanavun nepalilaiselle työntekijälle Lila Bashyalille ja hänen perheelleen.

Minua liikutti matkatavaroiden näkemisessä paitsi nepalilaisten tilanne myös se auttamisenhalu, mitä niiden välityksellä olen kokenut. Partioaitta halusi osallistua Ulkomaanavun Nepal-operaatioon tiputtamalla Lilalle hankittujen tarvikkeiden hintaa puolella, eikä Finnair ei perinyt ylikiloista maksua, kun siellä kuulivat mihin tarkoitukseen raskas taakkani oli matkalla.

Suomalaiset ovat osallistuneet Ulkomaanavun keräykseen tiputtamalla kolikkoja lippaisiin, tekemällä tilisiirtoja ja lähettämällä tekstareita. Tuo kaikki tekee nöyräksi. Kyllä ihmisillä on sydän paikallaan.

Lentokentällä minua odotti Ulkomaanavun kylttiä käsissään pitävä nainen. Sisarjärjestömme kuski. Ainoa lajissaan laajassa miesjoukossa. Yhdessä nostimme tavarat autoon ja lädimme kohti niitä tehtäviä mitä varten minä olen Nepaliin tullut.

Heti lentokentältä lähdettyämme maanjäristyksen merkit alkoivat näkyä. Ensin muoveina ja pressuina, joita on kaikkialla taiteltuna harjakatoksi missä vain on avointa tilaa.

Sortuneita rakennuksia näkyy siellä täällä: välillä enemmän, välillä ei lainkaan. Suurin osa taloista näyttää ehjiltä, mutta ne eivät ole sitä. Ne ovat heikkoja kuoria, joihin ihmiset eivät uskalla mennä sisälle. Seinissä on halkeamia ja rakenteet ovat rikkoutuneet. Ne eivät ole turvallisia, eivätkä ne kestä uusia järistyksiä. Kuulin jo ensimmäisen päivänä pohdintoja siitä, miten ongelma ratkaistaan. Mitä vaarallisille rakennuksille voi tehdä? Puretaanko koko Kathmandu?

Kenelläkään ei ole siihen vastausta. On vain kysymyksiä ja siksi minäkin olen täällä. Etsimässä lisää vastauksia miten, mihin, milloin, mitä -kysymyksiin avun perillemenosta.

Kirjoittaja on humanitaarisen avunasiantuntija Kirkon Ulkomaanavussa. Tervo lähti vappuna koordinoimaan Ulkomaanavun avustustyötä Nepaliin.