Opinto-ohjaus köyhässä maassa on menestystarina, joka ei syntynyt kvartaalissa

Uraauurtavaa työtä tekevät opinto-ohjaajat ja virkamiehet valmistautuivat kouluttamaan seuraavaa opojen ryhmää ammatillisiin lukioihin ja työvoimatoimistoihin. Kuva: Saara Lehmuskoski

Kehitysyhteistyön tavoitteena on muuttaa yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia rakenteita sellaisiksi, että ne tuottavat tasa-arvoisia mahdollisuuksia, hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Jotta siihen päästään, täytyy luoda osaamista ja omistajuutta paikallisella tasolla. Se on yleensä haastavaa ja hyvin pitkäjänteistä työtä. Onnistumisten äärelle on tärkeää pysähtyä.

Siksi haluan esitellä viisi uraauurtavaa työtä tekevää, taitavaa ja sitoutunutta kambodžalaista opettajaa ja virkamiestä (kuvassa vasemmalta): opinto-ohjaaja Un Vichet, opetusministeriön virkamies Taing Sophia, opinto-ohjaaja Heng Kanhchara, kunnallisen opetusviraston virkamies Hak Chinhorn ja opinto-ohjaaja Mak Buntith.

He ovat osa 14 henkilön ryhmää, jotka valikoitiin vuonna 2015 ensimmäiseen opinto-ohjaajien koulutukseen. Kirkon Ulkomaanapu suunnitteli sen yhteistyössä Kambodžan opetusministeriön kanssa. Kouluttajana oli vapaaehtoinen suomalainen opo Sari Turunen Opettajat ilman rajoja -verkostosta.

Vajaan vuoden aikana kurssilaiset opiskelivat työn lomassa uuteen ammattiin. Kurssilla oli 10 opettajaa sekä neljä hallintovirkamiestä, jotka ovat sittemmin olleet avainasemassa, kun olemme yhteistyössä luoneet uusia käytäntöjä kouluihin ja opetusvirastoihin, tehneet opetushallinnon ohjeistuksia, motivoineet opoja ja rehtoreita ja luoneet uusia opetusohjelmia.

Vuoden 2016 lopussa sama ryhmä sai kouluttajakoulutuksen. He valmistuivat opetusministeriön tunnustamiksi vastuukouluttajiksi – ja he ovat ensimmäiset kambodžalaiset opinto-ohjauksen kouluttajat kautta aikojen.

Vuonna 2017 he toimivat kouluttajina, kun opinto-ohjaus vietiin 16 uuteen kouluun Battambangin provinssissa. Tämän vuoden toukokuussa käynnistettiin seuraavan oporyhmän koulutus, ministeriön prioriteetteja seuraten ammatillisten lukioiden ja työvoimatoimistojen opoille. Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoinen Anki Mannström toimii taustalla kambodžalaisten kouluttajien tukena ja neuvoo kurssin opetussuunnitelman ja tuntiharjoitusten tekemisessä.

Kohta Kambodžassa on 80 opinto- ja oppilaanohjauksen ammattilaista.

Mihin opoja tarvitaan?

Miksi kehitysmaassa, missä on monta muutakin puutetta ja haastetta, Kirkon Ulkomaanapu tukee oppilaanohjauksen kehittämistä?

Maan väestöstä 70 prosenttia on alle 30-vuotiaita. Talous kasvaa 7 prosentin vuosivauhtia, mutta sen hyödyt kasaantuvat marginaalisen pienelle eliitille. Nuoret eivät saa tietoa opintovaihtoehdoista ja työmarkkinoista, ja päätyvät usein keskeyttämän koulun. 70 prosenttia kambodžalaisista on käynyt vain ala-asteen verran koulua. Niillä tiedoilla ja taidoilla ei pitkälle pötkitä vauhdilla kehittyvillä työmarkkinoilla. Nuori saattaa helposti joutua hyväksikäytetyn, nälkäpalkatun pätkätyöläisen osaan.

Oppilaanohjauksella voidaan vastata näihin epäkohtiin. Jos tämän päivän lapset ja nuoret haluavat aikuisina töihin, joista saa asiallisen, köyhyydestä nostavan elannon, se vaatii koulunkäyntiä – ammatillisia tai muita opintoja ja taitoja, joilla pärjätä työmarkkinoilla. Jonkun täytyy ohjata nuoret oikealle polulle, jotta he pärjäävät myöhemmässä elämässään.

Mak Buntith, Heng Kanhchara ja Un Vichet ohjaavat oppilaitaan kouluissaan uusille, motivoituneemmille poluille. He keskustelevat oppilaiden vanhempien kanssa, jos havaitsevat jonkun oppilaan jäävän pois opetuksesta. Hak Chinhorn varmistaa kunnanhallinnossa, että puitteet mahdollistavat opojen työskentelyn. Hän keskustelee rehtoreiden kanssa ja neuvoo heitä kuinka työ on hyvä järjestää. Taing Sophia opetusministeriössä vie asiaa eteenpäin kansallisella tasolla, tekee pitkän ajan suunnitelmia, neuvottelee rahoituksesta valtiovarainministeriön kanssa ja tukee provinssi- ja kuntahallinnon virkemiehiä omassa työssään opinto-ohjauksen eteenpäin viemiseksi. Rakenne ja uudet käytännöt syntyvät.

Kaikista hankaluuksista ja hitauksista huolimatta olemme onnistuneet. Merkittäviä saavutuksia on tullut kolmen vuoden aikana ja askeleet vievät oikeaan suuntaan. Kirkon Ulkomaanapu on voinut siirtyä kuskin paikalta takapenkille istumaan, tarjoamaan tukea eri tason toimijoille. Kambodžalaisilla viranomaisilla on omistajuus omissa käsissään. He vievät muutosta eteenpäin.

Vielä on työsarkaa jäljellä useaksi vuodeksi ennen kuin oppilaanohjaus on kiinteä osa jokaista kambodžalaista yläastetta ja lukiota. Siihen Kirkon Ulkomaanavulla ja Kambodžan opetusministeriöllä on valmisteilla suuret suunnitelmat. Niistä kerron lisää myöhemmin!