Kierrätetty jätevesi saa tomaatit ja yrtit kukoistamaan Azraqin pakolaisleirillä

Abu Hashem opettaa viljelytaitoja nuorille Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksessa Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa.
Abu Hashem opettaa viljelytaitoja nuorille Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksessa Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa. Kuva: Olli Pitkänen.

Kaikkialla näkyy vain hiekkaa. Jordanialaiselle Azraqin pakolaisleirille tultaessa yksittäiset puut ja osin auringon polttamat pensaat törröttävät erämaassa muistuttaen, että kyllä täällä jotain voisi kasvaakin, jos vain olisi tarpeeksi vettä.

Valitettavasti Jordania kuuluu maailman neljän kuivimman maan joukkoon, joten vettä ei juuri riitä kasvien kasteluun. Lähes 42 000 Syyrian pakolaista Azraqissa kuluttavat pelkästään juomavetenä päivittäin melkoisen määrän vettä.

Leirin keskellä näkyy vihreänä länttinä kukkia ja kasvimaata. Olemme saapuneet Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskukseen.

Vastassa on hymyilevä maatalousopettaja Nihad Arafat Zakrak eli Abu Hashem (Hashemin isä, arabiaksi miestä kutsutaan esikoispojan mukaan). Se, että surullisen kuuluisasta Itä-Ghoutasta kotoisin oleva syyrialainen Abu Hashem on nyt täällä, on pitkä ja surullinen tarina.

Abu Hashemin isällä oli iso maatalo peltoineen Itä-Ghoutassa. Siitä oli jaettu perheen lapsille maatilkut viljelyä varten. Abu Hashemillakin oli oma pelto ja eläimiä; kanoja, ankkoja, lampaita ja lehmiä. Omilla tultiin toimeen, vaikka rikkaasti ei eletty. Työpaikka valtiolla toi perustoimeentuloa.

Kun Itä-Ghoutan piiritys alkoi huhtikuussa 2013, Abu Hashemin perheen elämä muuttui vaaralliseksi. Hän toimi maatalousministeriössä kotieläinosastolla työntekijänä ja elämä oli ollut melko vakaata, mutta sitten jatkuvista pommituksista tuli arkipäivää. Pelkona oli jumiin jääminen taisteluiden keskelle. Niinpä Abu Hashem päätti paeta perheineen syyskuussa 2014 Jordaniaan. He ajoivat autolla taisteluiden keskellä erämaan läpi Jordanian rajalle.

Tuntui hyvältä nukkua yöt ilman pommituksia

Tulo Azraqin leiriin oli shokki. Kaikkialla oli ruskeaa hiekkaa. Kotona hän oli tottunut vihreään. Azraqissa ei ollut edes ötököitä.

Abu Hashem sai työtä maatalousopettajana Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksessa. Siellä oli vihreää, ja hän sai työssään kasvattaa lisää kasveja ja kukkia. Se helpotti koti-ikävää.

Vaikka alku oli vaikeaa kaukana kotoa, tuntui hyvältä nukkua yöt rauhassa ilman pommituksia.

Vuonna 2016 Abu Hashem aloitti maatalousopetuksen Azraqin nuorille. Leirin hallinto hyväksyi koulutusohjelman, kun virolainen kansalaisjärjestö Mondo rahoitti jätevedenpuhdistusjärjestelmän rakentamisen. Juomavettä ei saanut käyttää kasteluun.

Ja niin alkoi nuorten oppipolku tutustumaan, miten siemenestä kasvaa kasvi; miltä multa tuntuu sormien välissä ja miten eräänä päivänä nuppu puhkeaa kukkaan, tomaatti on valmis syötäväksi, yrtit valmiina rikastuttamaan ruokavaliota ja mansikka herkullisen punaisena valmiina herkutteluun.

Vuosittain oppilaita on ollut 150. Nyt koulutus tunnetaan hyvin leirissä ja opiskelijoista on tunkua.

Abu Hashem esittelee ylpeänä Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksen puutarhaa.

Abu Hashem esittelee ylpeänä Kirkon Ulkomaanavun koulutuskeskuksen puutarhaa. Kuva: Olli Pitkänen.

”Olkaa tekin tuottavia ja auttakaa toinen toisianne”

Jokaisella oppilaalla on vastuullaan omat kasvit, ja kun ne ovat kasvaneet tarpeeksi isoiksi, oppilaat saavat viedä niitä kotiinsa ja aloittaa oman keittiöpuutarhan. Pienikin puutarha tuo väriä ja ravintoa puuduttavaan pakolaiselämään.

Abu Hashemin naapurin keittiöpuutarha.

Naapurin keittiöpuutarha on osan päivästä auringolta suojassa. Abu Hashem on opettanut viljelytaitoja myös naapureilleen. Kuva: Olli Pitkänen.

Azraqin multa on suolaista, eikä kelpaa sellaisenaan viljelyyn. Siksi Abu Hashemin kotonakin vaatteiden pesuvesi käytetään mullan pesemiseen. Kun multaa on ”pesty” tarpeeksi, siihen voi viljellä.

Tätä Abu Hashem on opettanut laajemmin yhteisölle, ja siellä täällä näkyy keittiöpuutarhoja. Alussa leirin johto kielsi ne veden takia, nyt ne ovat sallittuja. Vesi yritetään kierrättää niin, ettei mitään menisi hukkaan.

Opettaja Abu Hashemin viesti oppilaille on vahva: tuntekaa multa käsissänne ja nähkää kuinka siemenet alkavat kasvaa ja tuottaa kasveja. Samalla tavalla olkaa tekin tuottavia ja auttakaa toinen toistanne.

Abu Hashem haaveilee peltojen viljelystä Syyriassa

Abu Hashem uskoo, että maataloustaidoilla on iso merkitys, kun pakolaiset jonakin päivänä palaavat Syyriaan. Hän uskoo vahvasti kotiinpaluuseen, vaikka siihen voi mennä aikaa.

”Maanviljelijä voi aloittaa heti viljelemään palattuaan kotiin eikä tarvitse isoja valmisteluja.”

”Isäni opetti minut viljelemään ja huolehtimaan eläimistä. On surullista, kun lapseni eivät näe peltoja, jotka meillä oli Syyriassa, vain hiekkaa kaikkialla. Onneksi voimme viljellä edes keittiöpuutarhoissa!”

Abu Hashemin naapurustossa näkee pienimuotoista kilpailua naapureiden kesken siitä, kenellä on paras keittiöpuutarha. Ilmassa on hyväntahtoista sanailua ja paljon hymyä. Elämästä halutaan pitää kiinni, vaikka pakolaisleiri hiekan keskellä ei tarjoakaan kaikkein parhaimpia mahdollisuuksia siihen.

”Yksinkertainen haaveeni on palata kotiin Syyriaan, ilman väkivaltaa, ampumista ja pommeja. Kun vielä saisi palan maata, niin siitä se elämä alkaisi uudelleen.”

”Kiitos suomalaisille ja KUA:lle Azraqin vihreästä keitaasta”, Abu Hashem huikkaa, kun vahva arabialainen kahvi on juotu ja on aika lähteä kotiin. Ensin myös naapuri haluaa välttämättä esitellä oman puutarhansa ja kehuu Abu Hashemin esimerkkiä ja neuvoja.

Yhdestä siemenestä syntyy isoja asioita!

Abu Hashem matkalla kotiinsa Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa.

Päivän opetustyö on tehty. Abu Hashem matkalla kotiinsa Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa. Kuva: Olli Pitkänen.

Kirjoittaja työskenteli Kirkon Ulkomaanavun kehityspäällikkönä Lähi-idässä toukokuulle 2018.