Turkanan alueen heimoille rauha merkitsee turvallisuutta

Kivääri mukanaan vuohia tai muuta karjaa paimentavat nuoret miehet ovat tavallinen näky Pohjois-Kenian maaseudulla.
Kivääri mukanaan vuohia tai muuta karjaa paimentavat nuoret miehet ovat tavallinen näky Pohjois-Kenian maaseudulla. Kuva Bafrin Eskandari.

Pohjois-Kenian Turkanan alueen heimokonfliktin syitä ovat resurssien ja luonnonvarojen puute, maanomistuskiistat, sekä karjaryöstöistä johtuvat aseelliset selkkaukset, kertoo Changemaker Akatemian matkalla ollut Ruut Luukkonen.

Changemaker Akatemia perehtyi kenttämatkallaan Turkanan alueen heimokonfliktiin ja näki Kirkon Ulkomaanavun rauhantyötä käytännössä. Akatemia kävi matkansa aikana konfliktin kummankin osapuolen yhteisöissä, tapasi niiden jäseniä ja muita alueellisesti vaikuttavia henkilöitä.

Akatemialaiset tutustuivat Kirkon Ulkomaanavun tukemaan Turkana Pastoralist Development Organizationin (TUPADO) projektiin, joka tukee heimojen naisia perinteisten toimeentulolähteiden käytössä.

Akatemialaiset tutustuivat Kirkon Ulkomaanavun tukemaan Turkana Pastoralist Development Organizationin (TUPADO) projektiin, joka tukee heimojen naisia perinteisten toimeentulolähteiden käytössä. Kuva Bafrin Eskandari.

Elinkeino murroksessa

Paimentolaisuus, kuivuus ja aliravitsemus ovat ensimmäisiä mielikuviani Turkanan alueesta. Laskeuduttuamme Pohjois-Keniassa sijaitsevaan Lodvariin ja jatkaessamme matkaa pitkin pölyisiä teitä, kuvasto on pitkälti stereotyyppistä afrikkakuvastoa: pölyävää hiekkaa, majoja ja alkeellisia kyhäelmiä, joka puolella jolkottavia vuohia ja maasturin perässä juoksevia lapsia.

’’Perinteisenä elinkeinona kummallakin alueen heimoista, turkanoilla ja pokoteilla, on paimentolaisuus, joka olosuhteiden pakosta on vaihtumassa maanviljelykseen. Yhteisöjen on liikuttava resurssien perässä paremmille seuduille, ja seurauksena syntyy maavaltauksia ja rajakiistoja’’, kertoo Edel Mitei, Kirkon Ulkomaanavun kenialainen työntekijä.

Karja on arvokkain omaisuus

Pitkin matkaamme kuoppaisia teitä vastaan maleksii satapäisiä karjalaumoja, joita paimentavat muutamat kivääriä kantavat nuoret miehet, suurin osa iältään noin 15–20-vuotiaita. Aseita emme näe saavuttuamme kyliin, vaan ne on piilotettu puskiin.

’’Heimot hankkivat aseita ja panoksia karjaryöstöjensä yhteydessä, mutta asekauppaa käydään myös Ugandan ja Etelä-Sudanin raja-alueilla’’, kertoo Charles Apondu, Kirkon Ulkomaanavun kenttätyöntekijä.

Kaptirin kylässä turkanat ovat kokoontuneet keskustelemaan karjaryöstöjen seurauksista. Kenttätyöntekijä Charles Apondu tekee yhteistyötä molempien heimojen kanssa konfliktien lopettamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.

Kaptirin kylässä turkanat ovat kokoontuneet keskustelemaan karjaryöstöjen seurauksista. Kenttätyöntekijä Charles Apondu tekee yhteistyötä molempien heimojen kanssa konfliktien lopettamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Kuva Bafrin Eskandari.

Heimosoturit ovat huomattavasti raskaammin varusteltuja, kuin valtion tukemat kylävartijat, joten suoja ryöstelyä ja väkivaltaa vastaan on paikoitellen varsin heikko. Lisäksi tilannetta vaikeuttavat radikalisoituneet ryhmittymät, jotka tekevät arvaamattomia iskuja ja pyrkivät hyötymään epävakaasta tilanteesta kaikin keinoin.

Matkallamme stereotyyppiset kuvat muokkautuvat uudenlaisiksi kuviksi ja kasvoiksi. Saamme näkökulmia heimokonfliktiin tapaamiemme ihmisten tarinoiden kautta.

Turkanoiden ja pokotien kertomukset arjesta ovat repiviä. Kuulemme molemmilta yhteisöiltä karjavarkauksien kostotoimenpiteistä, joista joidenkin kohteina ovat olleet pienet lapset ja raskaana olevat naiset.

’’Karjan määrä ja vointi ovat rinnakkaisia perheenjäsenten hyvinvointiin. Toisinaan karjanmenetys on suurempi isku, kuin läheisen kuolema’’, kertoo Edel Mitei.

Laulaminen ja tanssiminen on perinteinen keino välittää tietoa. Kuva Bafrin Eskandari.

Laulaminen ja tanssiminen on perinteinen keino välittää tietoa. Kuva Bafrin Eskandari.

Rauha on luottamusta ja turvallisuutta

Tapaamiemme ihmisten ajatuksissa rauhasta on paljon samaa. Molempien yhteisöjen jäsenet toivovat tulevaisuutta, jossa olisi mahdollista elää rinnakkain naapureiden, eli toisen heimon kanssa. Ajatuksissa on tulevaisuus, jossa voisi kulkea rajatietä turvassa kyläkeskukseen ja jossa ei tarvitsisi pelätä kouluun kulkevien lasten puolesta.

’’Jos olisi rauha, voisin perustaa oman yrityksen. Haluaisin kulkea kyläkeskuksesta toiseen ja ostaa ja myydä tavaroita. Oma bisnes on haaveeni’’, kertoo Susan Tiya, yksi Kaptirin kylässä tapaamistani nuorista turkananaisista.

Nuoria naisia Kaptirin kylässä. Susan Tiya takarivissä vasemmalla.

Nuoria naisia Kaptirin kylässä. Susan Tiya takarivissä vasemmalla. Kuva: Ruut Luukkonen.

Teksti: Ruut Luukkonen
Kuvat: Bafrin Eskandari

Tekijät ovat vapaita toimittajia ja Changemaker Akatemian osallistujia.

Changemaker Akatemia

Kenttämatkalla Changemaker Akatemian osallistujat syvensivät koulutuksen aikana opittuja teorioita ja käytänteitä, sekä osallistujien aiempaa osaamista eri aloilta. Akatemia on vuonna 2014 toteutettu Kirkon Ulkomaanavun ja Changemaker -verkoston rauhan koulutusohjelma. Osallistujat ovat 23–30-vuotiaita rauhantyössä aktiivisia toimijoita, ja opiskelu- ja työaloiltaan erilaiset taustat omaavia nuoria aikuisia.

Koulutusohjelma sisälsi rauhan ja konfliktien teemoihin perehtymistä asiantuntijaluentojen ja hankesuunnittelun kautta. Changemaker Akatemia on tutkinut erityisesti väkivaltaisen radikalisaation ilmiötä ja sen käsittelyä Suomessa.