Suoraa puhetta rauhantyöstä

Kirkon Ulkomaanapu oli perjantaina mukana, kun suomalaiset kansalaisjärjestöt herättelivät suorempaa puhetta kehitysyhteistyöstä eduskunnan pikkuparlamentin auditoriossa. Tilaisuudessa eduskuntapuolueiden edustajat oli haastettu väittelyyn neljästä kehitysyhteistyön teemasta kansalaisjärjestöjen edustajien alustusten ja niihin liittyneiden väitteiden pohjalta.

Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen alusti rauhaa ja turvallisuutta käsitelleen väittelyn. Hän pyrki murtamaan järjestöjen tekemään rauhantyöhön liittyviä ennakkoluuloja esittelemällä Kirkon Ulkomaanavun työtä rauhanvälityksessä ja konfliktien ratkaisussa Somaliassa. Keskeisessä osassa tätä työtä on suomen-somalien tietotaidon hyödyntäminen osana prosessia.

Kirkon Ulkomaanavun rauhantyö keskittyy ratkaisujen löytymisen avustamiseen, Ulkomaanavun rooli on pääsääntöisesti puitteiden luomisesta ja resurssien tarjoamisesta. Itse sisällön rauhanprosessiin luovat osalliset itse. Kirkon Ulkomaanavun lähestymistapa ja paikallisesta kontekstista lähtevä työskentely luo pohjaa pitkäkestoiselle ja kestävälle konfliktinratkaisulle.

Työn avulla on saatu aikaan hyviä tuloksia ja ratkaistua monia klaanien välisiä konflikteja. Työ on ollut sekä kustannustehokasta että käytännönläheistä.

Ulkomaiset toimijat vedätettävissä

Rauhantyöstä debatoivat vihreiden Pekka Haavisto ja kristillisdemokraattien Jouko Jääskeläinen. Haavisto kiitti Kirkon Ulkomaanapua tärkeästä ja hyvästä työstä tällä saralla. Haavisto nosti esille että suomen-somalien käyttö on sekä herättänyt ihmetystä että saanut tunnustusta ulkomailla. Itse keskustelun avasi väittämä siitä, että ulkomaisia toimijoita viedään kuin pässiä narussa rauhanneuvotteluissa.

Haaviston mukaan joissain tapauksissa näin todellakin tapahtuu, ja hän korosti pitkäjänteistä työtä, paikallisten toimijoiden osallistamista sekä paikallisen kontekstin tuntemisen tärkeyttä. Jääskeläinen epäili, ettei konfliktien osapuolilla ole aikaa ajatella ulkomaalaisten höynäyttämistä. Hän korosti että konflikteissa on kyse aina monikerroksisista tapahtumista ja että nimenomaan paikallisen kontekstin tunteminen on tärkeää.

Jääskeläinen ei myöskään nähnyt mitään ongelmaa siinä, että ulkopuoliset pyrkivät avustamaan rauhanprosessissa. Haavisto lisäsi vielä että konflikteissa asiat muuttuvat yleensä luonnollisiksi ja ulkopuolinen voi tuoda prosessiin tuoreen näkökulman. Usein osittain tyhmienkin kysymysten kysyminen voi johtaa ratkaisuihin.

Rauhantyö vai ennaltaehkäisy?

Toinen väittämä liittyi konfliktien taustalla oleviin tekijöihin kuten köyhyyteen ja nuorten kiinnittämättömyyteen. Sen mukaan rauhanneuvottelujen sijaan tärkeämpää olisi keskittyä sellaisiin asioihin kuin koulutus, talous tai työllistyminen.

Jääskeläinen kommentoi että kiinnittymättömyys yhteiskuntaan on usein keskiössä konflikteissa ja väittämässä esille tulleet asiat ovat tärkeitä. Erityisesti hän korosti tarvetta keskittyä lasten koulutukseen.

Haavisto kertoi esimerkin eduskunnan käymästä keskustelusta liittyen kurdi-sotilaiden koulutukseen, johon hänen kollegansa olivat kommentoineet, että ennaltaehkäisyn kautta sekin konflikti olisi voitu ehkäistä. Haavisto itse näki ennaltaehkäisyn jonkinlaisena ikuisuuskysymyksenä ja kyseli, mitä ne keinot ennaltaehkäisyssä sitten olisivat olleet.

Haavisto painotti myös vahvasti hetkessä elämistä ja korosti, että vaikka ennaltaehkäisyssä olisi epäonnistuttu, niin se ei tarkoita, ettei asialle voisi enää tehdä mitään. Ihmisten suojeleminen konfliktitilanteissa on erityisen tärkeää.

Uskonto osana konfliktia

Konfliktien ja uskonnon välisestä suhteesta molemmat painottivat, että uskonto osana paikallisen kontekstin tuntemista on tärkeää. Jääskeläinen myös näki, että kristilliseltä pohjalta on hyvä toimia rauhanprosesseissa.

Haavisto painotti, että uskontoon liittyvät aiheet ovat yleensä vaikeimpia rauhanprosesseissa. Haavisto mielestä uskonto on kuitenkin asia, joka tulee ottaa huomioon rauhanprosesseissa eräänlaisena yhteiskunnallisena realiteettina.

Järjestöjen roolin rauhantyössä Haavisto näki osittain hankala. Esimerkiksi humanitaarinen työ voi vaikeutua järjestön osallistuessa myös konfliktien ratkaisuun. Molemmat keskustelijat kuitenkin näkivät, että järjestöillä on oma roolinsa rauhantyössä, erityisesti ruohonjuuri tasolla ja kontaktien luomisessa. Jääskeläinen myös näki järjestöt osittain puolueettomina ja leimattomina toimijoina, mistä voi olla apua prosessissa.

Viimeiseksi yleisöstä heitettiin kysymys konfliktien taustalla olevista rakenteellisista tekijöistä ja pyydettiin esittämään konkreettisia esimerkkejä niiden ehkäisemiseksi. Jääskeläinen painotti maanomistusoikeuksien rekisteröintiä, jonka avulla luodaan turvaa esimerkiksi maanviljelijöille. Haavisto nosti esille naisten roolin kehityksessä, erityisesti taloudellisesta näkökulmasta.

Muut tapahtumassa keskustelussa olleet aiheet olivat aktiivinen kansalaisuus, lasten osallisuus sekä työllisyys.

Teksti: Konsta Naumi