Suomessakin tarvitaan rauhantyötä

Kirkon Ulkomaanapu on pitkään ponnistellut rauhan rakentamiseksi maailman konfliktialueilla. Kun suomalainen asenneilmapiiri kiristyy, epäluulot kasvavat ja yhteiskunnallinen jakautuminen lisääntyy, Ulkomaanavun rauhantyön kokemuksesta on hyötyä myös Suomessa.

Maailman sota-alueilta virtaa jatkuvasti kuvia olohuoneisiin ja kännyköihin. Yleensä kuvat kertovat särkyneestä yhteiskunnasta ja ihmisten kärsimyksestä.

Silloin tällöin eteen tulee myös toisenlaisia kuvia. Jossain on päästy sovintoon ja saatu solmittua rauha. Näissä kuvissa esiintyvät usein diplomaatit ja valtioiden tai alueiden johtajat. Rauhan eteen on kuitenkin ponnisteltu hyvin pitkään. Kestävä rauha edellyttää ennen kaikkea paikallisten toimijoiden, kuten naisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja nuorten mukaan ottamista. Heidän osallistumisensa ei televisiokuvissa näy.

Kirkon Ulkomaanapu on osa kansainvälistä Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkostoa. Verkosto ja Ulkomaanapu ovat työskennelleet rauhan eteen erityisesti alueilla, joissa yhteiskunnan rakenteet ovat hauraita. Näillä alueilla tärkeään rooliin nousevat paikalliset yhteistyökumppanit ja järjestöt sekä ihmiset, joilla on vaikutusvaltaa omassa yhteisössään, kuten
uskonnolliset johtajat ja perinteiset heimojohtajat. Yhteisöjen, järjestöjen ja hallinnon yhteistyöllä voidaan saada aikaan kestävää rauhaa.

Suomi on kuulunut yhteiskunnallisesti ja poliittisesti maailman vakaimpiin alueisiin. Valtioiden haurautta mittaavan Fragile States Indexin mukaan Suomi on vuonna 2016 jopa maailman vakain maa.

Tähän on monia syitä. Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset erot ovat olleet matalia. Tavallisenkin kaduntallaajan on suhteellisen helppo päästä yhteyteen jopa valtakunnantason päättäjän kanssa.

Yhteiskunnan polarisaatio, sosiaalisten ja taloudellisten erojen kasvaminen ja asenneilmaston kiristyminen ovat kuitenkin todellisia ilmiöitä myös meillä. Niiden merkitys vaikuttaa koko ajan kasvavan. Parin kolmen viime vuoden aikana pintaan on noussut rasistisia ja jopa väkivaltaisia ääri-ilmiöitä. Epäluulo uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä kohtaan on paikoin lisääntynyt. Kaikki tämä uhkaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja väestöryhmien keskinäistä luottamusta; pohjoismaisen yhteiskunnan perinteisiä vahvoja puolia.

Eri toimijoiden yhteistyölle tarve

Yksi reaktio tilanteeseen on ollut katseen kääntäminen poliitikkojen ja maan turvallisuudesta vastaavien viranomaisten puoleen. Viranomaiset ovatkin hoitaneet omaa osuuttaan, hyvässä yhteistyössä yhteisöjen ja järjestökentän kanssa. Pelkin viranomaistoimin tällaista yhteiskunnallista kysymystä ei kuitenkaan ole mahdollista ratkaista.

Tässä kohdassa kotimaan tilanteella on yhteys siihen, mitä tapahtuu maailman konfliktialueilla. Ennakkoluulojen lieventämiseen ja yhteyden rakentamiseen tarvitaan ruohonjuuritason toimintaa ja toimijoita. Siihen tarvitaan erilaisten uskonnollisten yhteisöjen edustajien, kansalaisjärjestökentän toimijoiden, viranomaisten ja aktiivisten vapaaehtoisten hyvää yhteistyötä.

Kirkon Ulkomaanapu ja rauhanvälitysverkosto ovat tuomassa Suomeen Shoulder to Shoulder -toimintatapaa. Siinä uskonnolliset yhteisöt rakentavat keskinäistä luottamusta, toimivat yhteistyössä ja osoittavat keskinäistä solidaarisuutta. Toimintamalli on levinnyt erityisesti Yhdysvalloissa, missä terrori-iskujen jälkeisessä epäluulon ilmapiirissä muut uskonnolliset yhteisöt ovat puolustaneet erityisesti muslimiyhteisöjä syrjintää vastaan.

Uskontojen välinen yhteistyö käytännössä voi olla esimerkiksi vierailuja muissa yhteisöissä, yhteisiä ruokailuja ja tapahtumia sekä tilojen ja muiden resurssien antamista toisten käyttöön tarpeen vaatiessa. Yhteistyötä voi hyvin tehdä normaalissa seurakuntatyön arjessa: esimerkiksi tukemalla perhekerhojen järjestämistä, tekemällä yhteistyötä etsivän nuorisotyön saralla tai erityistyömuodoissa kuten sairaalasielunhoidossa, vankilatyössä ja oppilaitosyhteistyössä.

Teksti: Stiven Naatus
Kuvitus: Ville Nykänen

Kirjoittaja on Shoulder to Shoulder -hankkeen projektikoordinaattori

Juttu on julkaistu Tekoja 4/2016 -lehdessä.

Lue lisää