Pakolaisleirin opettaja pitää tytöt oppimassa

Opettaja Nisreen Al-Monsour.

Tyttöjen lukutaitotunti on lopuillaan Za’atrin pakolaisleirillä Pohjois-Jordaniassa. Opettaja Nisreen Al-Monsour, 33, ja teini-ikäiset tytöt istuvat muovituoleilla ison muovipöydän ääressä noin 30 neliömetrin suuruisessa parakissa, joka toimii luokkahuoneena Kirkon Ulkomaanavun aidatulla alueella.

Lukutaitokurssin tytöt, iältään viidestätoista ylöspäin, eivät ole käyneet koulua Syyriassa eivätkä osaa lukea ja kirjoittaa. Neljän kuukauden kurssi valmistaa heitä koulunkäyntiin – osa tytöistä jatkaa kurssin käytyään oppimista jossakin pakolaisleirin kolmesta koulusta.
Osa menee naimisiin.

”Minä varmaankin menen!” huutaa yksi tytöistä. Häntä nuhdellaan nauraen, että eikös tuollaisten asioiden kertomista pitäisi ujostella.

Todellisuutta kuitenkin on, että Za’atrin pakolaisleirillä moni tyttö naitetaan hyvin nuorena. Vanhemmat pelkäävät tyttöjen turvallisuuden puolesta leiriolosuhteissa ja avioliiton katsotaan tuovan turvaa. Avustustyöntekijät ovat myös kuulleet tapauksista, joissa leiriltä on tultu ostamaan nuoria tyttöjä vaimoiksi muihin arabimaihin.

Mutta opettaja haluaisi tyttöjen käyvän koulua. Mahdollisimman monen ja mahdollisimman pitkään.

”Jos tyttö ei ole koulussa, hän tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja hakee vettä. Jopa 9-10-vuotiaat tytöt ovat vastuussa kotitöistä ja pikkusisaruksista, ja se on liian iso vastuu sen ikäiselle lapselle”, Nisreen Al-Monsour sanoo.

”Kaikkein tärkeintä on kouluttaa äitejä”, Al-Monsour sanoo.

Koulutettu äiti haluaa kouluttaa lapsensakin.

Kirkon Ulkomaanavun opettajat pakolaisleirillä etsivät itse oppilaat kursseille. Al-Monsour on käynyt puhumassa jokaisen tytön vanhempien kanssa, vakuuttanut olevansa itse vastuussa tytöistä kurssin ajan ja saavuttanut vanhempien luottamuksen.

”Kerron lukutaidon hyödyistä. Kun osaa lukea, tietää, mitä resepteissä tai vaikka meikkituotteissa lukee. Ja voi lukea itse Koraania – moni vanhempikin nainen on tullut lukutaitokurssille oppiakseen lukemaan Koraania”, Nisreen Al-Monsour kertoo.

Al-Monsour on pidetty ja arvostettu opettaja, jota vanhemmat tulevat kiittämään kurssin jälkeen, hänet tuntevat Ulkomaanavun paikalliset työntekijät kertovat. Oppilailleen hän on roolimalli ja uskottu. Jos tytöillä on ongelmia, he kertovat niistä opettajalle.

Nisreen Al-Monsour myös saa tytöt pidettyä oppimassa. Yhtä tämänkin kurssin tytöistä on käyty kosimassa neljä kertaa kurssin aikana ja Al-Monsour on joka kerta saanut työn vanhemmat kieltämään naimisiinmenon.

Sotatilanne muuttaa usein ihmisten käytöstä. Sallittujen ja kiellettyjen asioiden rajat alkavat liikkua. Sekä Al-Monsourin että leirin muiden opettajien mukaan sota ja pakolaiselämän rankkuus näkyvät Za’atrin lapsissa. Ennen sotaa syyrialaislapset kunnioittivat opettajia, mutta nyt raja hyvän ja huonon käytöksen välillä ei ole enää selvä. ”Oppilaat ovat töykeitä.”

Nisreen Al-Monsour pakeni Syyriasta reilu vuosi sitten. Kotimaassa Al-Monsour työskenteli kuvaamataidon ja englannin opettajana. Käynnissä oleva kurssi on neljäs hänen pitämänsä lukutaitokurssi. Hänen aloitteestaan ennen kolmen kuukauden pituinen kurssi on nyt nelikuinen.

”Hyvä opettaja on kärsivällinen. Hän välittää aidosti oppilaistaan ja on valmis tekemään paljon työtä heidän edistymisensä eteen”, Al-Monsour vastaa kysyttäessä hyvän opettajan ominaisuuksia.

Yksi tytöistä käy kuiskaamassa jotakin Al-Monsourin korvaan.

”Tytöt haluaisivat, että kurssiaikaa pidennettäisiin kahdesta tunnista neljään tuntiin päivässä”, hän sanoo hymyillen.

Teksti: Ulla Kärki
Kuva: Ville Asikainen