Pakolaisleirillä tulevia jalkapalloammattilaisia

Valmentaja Mohammad Ali Abu Horan joutui jättämään Syyriassa kotinsa kuten suurin osa poikapelaajista: kiireellä sotaa pakoon. Za’atrin pakolaisleirillä monet pelaavatkin jalkapalloa pelataan farkuissa, huonoilla kengillä, sukkasillaan tai jopa paljain jaloin. Kuva: Johanna Norrdahl.

Valmentaja Mohammad Ali Abu Horanin joukkue menestyy, vaikka välineet ovat surkeat, ja moni poika joutuu pelaamaan sukkasillaan tai avojaloin.

Syyrialaisnuorten jalkapallokoulua Za’atrin pakolaisleirillä Jordaniassa ohjaava Mohammad Ali Abu Horan toivoo saavansa pelaajilleen kenkiä ja lisää jalkapalloja. Abu Horan pelasi itse Syyriassa jalkapalloa useissa liigatason joukkueissa. Kokemuksensa perusteella hän uskoo, että pakolaisnuorten joukossa voi hyvinkin olla tulevaisuuden jalkapalloammattilaisia.

Mohammad Ali Abu Horan, 26, aloitti pelaamisen kahdeksan ikäisenä. Laji oli tullut tutuksi televisiosta ja kentän laidalta, ja omassa perheessäkin lajia oli harrastettu pitkään.

Mohammad Ali Abu Horan pelasi Syyriassa liigatasolla yli neljä vuotta ja opiskeli liikuntatieteitä yliopistossa. Sota tuhosi arjen ja pakotti jättämään kotimaan.

Mohammad Ali Abu Horan pelasi Syyriassa liigatasolla yli neljä vuotta ja opiskeli liikuntatieteitä yliopistossa. Sota tuhosi arjen ja pakotti jättämään kotimaan.

Abu Horan ehti pelata jalkapalloa ammatikseen runsaat neljä vuotta. Ura päättyi, kun sota alkoi.

Abu Horan pelasi kaksi vuotta Aleppon Al-Ittihad-joukkueessa ja sen jälkeen kaksi ja puoli vuotta Ashaalan joukkueessa Etelä-Syyrian Daraassa. Hän opiskeli liikuntatieteitä yliopistossa, muttei ehtinyt valmistua.

Abu Haran on asunut Za’atrissa vaimonsa kanssa vuoden. Äskettäin heistä tuli vanhempia, kun heille syntyi tyttövauva.

”Ajattelin, että elämäni päättyy tähän”

Aluksi Abu Horan hankki tienestiä myymällä mausteita pienessä kojussa. Nyt hän työskentelee Kirkon Ulkomaanavulle Za’atrin pakolaisleirillä Pohjois-Jordaniassa ja ohjaa poikien jalkapallokerhoja yhdessä toisen valmentajan, Ali Abd Al-Razaq Majareshin kanssa.

”Kun tulin Za’atriin ja näin leirin, ajattelin, että elämäni päättyy tähän. Mutta sitten sain tietää, miten monet järjestöt tarjoavat urheiluaktiviteetteja ja ajattelin, että ehkä on hyvä että tulin tänne”, Abu Horan kertoo.

”Ehkä Za’atri tekee minusta kuuluisan.”

Abu Horan onkin jo tunnettu pakolaisleirillä, sillä Ulkomaanavun poikien joukkueet ovat tuoneet mitaleita kahdesta Euroopan jalkapalloliiton UEFAn Za’atrissa järjestämästä jalkapalloturnauksesta. Pari viikkoa sitten joukkue voitti kultaa leirin omassa turnauksessa.

Kaikilla pelaajilla ei ole kenkiä

Kirkon Ulkomaanavulla on kaksi leirissä jalkapalloryhmää, joissa pelaa 75-100 nuorta miestä. Nuoremmat ovat 12–16 -vuotiaita ja vanhemmat 17–24 -vuotiaita. He harjoittelevat Ulkomaanavun asfalttikentällä viisi kertaa viikossa kaksi tuntia. Lisäksi kahdesti viikossa UEFA järjestää iltaharjoitukset.

”Kun tulin Za’atriin ja näin leirin, ajattelin, että elämäni päättyy tähän”, oli Mohammad Ali Abu Horanin ensimmäinen vaikutelma Jordanian puolella.

”Kun tulin Za’atriin ja näin leirin, ajattelin, että elämäni päättyy tähän”, oli Mohammad Ali Abu Horanin ensimmäinen vaikutelma Jordanian puolella.

Koska valtaosa pelaajista on lähtenyt sotaa pakoon kiireellä tai on pakolaisleirillä ehtinyt kasvaa ulos mukanaan tuomistaan vaatteista ja lenkkareista, Za’atrissa monet pelaavat jalkapalloa pelataan farkut jalassaan ja jopa sukkasillaan tai paljain jaloin.

Joukkueella on pulaa jalkapalloistakin, sillä ne tuppaavat menemään rikki osuttuaan piikkilanka-aitaan.

Abu Horan toivookin saavansa pelaajilleen lisää jalkapalloja, kenkiä, urheiluvaatteita ja muita välineitä. Eikä asfalttikenttäkään ole kaikkein paras pelialusta.

Abu Horan näkisi mieluusti, että ulkomaiset joukkueet tulisivat tutustumaan Za’atrin pelaajiin.

”Jospa parhaimmat heistä pääsisivät pelaamaan ulkomaille, jossa olot ovat paremmat”, hän toivoo.

Yksi unelma kantaa yli jalkapalloilunkin

Vaikka välineet ovat puutteelliset, pelaajat ovat lajistaan innostuneita. Abu Horan kertoo kuinka joukkueet pelasivat Uefan maaliskuussa järjestämässä turnauksessa väsymättä lähes seitsemän tuntia. Ulkomaanavun molemmat jalkapallojoukkueet saivat hopeaa turnauksessa. Kesäkuussa hopea kirkastui kultaisiksi mitaleiksi.

”He tiesivät, että jos he voittavat, he saavat mitalit.”

Vaikka Abu Horan toivoo itselleen ja joukkueilleen menestystä ja kuuluisuutta jalkapallossa. Vielä enemmän hän kuitenkin haluaisi palata Syyriaan ja tavata sukulaisiaan.

Teksti: Terhi Kinnunen
Kuvat: Terhi Kinnunen ja Johanna Norrdahl.