Opettajien heikko motivaatio vaivaa Sambiaa

Kirkon Ulkomaanapu Samiba koulukuva

Sambian yliopistossa kasvatustieteen tiedekunnassa opiskeleva Harriet Chebe ei muista yhtään hyvää opettajaa omilta ala- tai yläkouluajoiltaan.

”Osasyy siihen, että halua opettajaksi on juuri se, että omani olivat niin huonoja. En halua muille maaseudun nuorille vastaavia kokemuksia.”

Sambia on yksi niistä maissa, joissa perustaitojen oppiminen ei ole itsestäänselvyys, vaikka lapsi pääsisikin kouluun.

Harriet Cheba valmistuu vuoden kuluttua opettajaksi. Hän haluaa työskennellä kyläkoulussa maaseudulla.

Harriet Cheba valmistuu vuoden kuluttua opettajaksi. Hän haluaa työskennellä kyläkoulussa maaseudulla.

Maailman 650 miljoonasta peruskouluikäisestä lapsesta 250 miljoonaa jää vaille perustaitoja. Heistä 120 miljoonaa lasta ei mene kouluun lainkaan tai lopettaa viimeistään ennen neljättä luokkaa. 130 miljoonaa käy koulua, muttei opi edes perustaitoja lukemisesta ja laskemisesta.

Varsinkaan kehitysmaissa kouluun pääsy ei takaa oppimista. Täällä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa koulutus ei ole tasaveroinen oikeus. Huonoimmassa asemassa ovat maaseudun tytöt ja vähemmistöjen edustajat.

Tasa-arvon lisäämisessä merkittävässä asemassa ovat erityisesti koulutetut naisopettajat. Sellainen Hariet Chbestä tulee, kun hän ensi vuonna valmistuu.

Huonojen opettajien kierre poikki

Harriet Cheben mielestä hyvän opettajan tärkein ominaisuus on kyky ymmärtää, miten toinen ihminen ajattelee ja muodostaa käsityksensä maailmasta.

Sambian maaseutukouluissa oppilaat saavat kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, jos opettaja yleensä saapuu paikalle.

Jos opettaja ilmaantuu, hän ei välttämättä ole suunnitellut tuntia tai edes tunne opettamaansa aihetta.

Opettajien motivaatiota syövät vaikeat kulkuyhteydet, usein puutteelliset opetusvälineet, huonossa kunnossa olevat koulut ja liian suuret luokat.

Chebe haluaa osaltaan olla purkamassa tätä heikkotasoisten opettajien kierrettä.

”Aion pyrkiä töihin Choman kylään tai maaseudulle sen lähelle. Lusakassa on jo aivan tarpeeksi opettajia”, hän sanoo.

Edes heikko palkkaennuste ei ole saanut ensi vuonna valmistuvaa Chebeä harkitsemaan alan vaihtoa.

”Rakastan opettamista, rakastan todella. Siksi haluan tehdä juuri sitä.”

Pelkkä opettajien määrän lisääminen ei ole ratkaisu

”Sambian opettajista korkeintaan 40 prosenttia on hyviä. Loput suhtautuvat työhön negatiivisesti: he tulevat töihin myöhässä tai eivät tule ollenkaan. Monilla ei ole lainkaan koulutusta, vaan he ovat päätyneet opettajiksi, kun ovat esimerkiksi pudonneet pois yliopistosta”, arvioi Sambian yliopistossa opettajaopiskelijoille matematiikkaa opettava Kenneth Hachizibe, 43,

Lusakassa sijaitseva yliopisto on Sambian suurin opettajien kouluttaja. Noin kolmannes yliopiston 10 000 opiskelijasta on kirjoilla kasvatustieteen laitoksella.

Suuret opiskelijamäärät johtuvat osaltaan siitä, että opettajapulan vuoksi laitoksen pääsyvaatimuksia on löysätty.

Kenneth Hachizibe on työskennellyt opettajana 16 vuotta. ”Saan motivaationi siitä, että kun oppilaat lähtevät, he muistavat minut.”

Kenneth Hachizibe on työskennellyt opettajana 16 vuotta. ”Saan motivaationi siitä, että kun oppilaat lähtevät, he muistavat minut.”

Hachiziben mukaan kouluopetuksen laatua ei voi parantaa pelkästään opettajien määrää lisäämällä.

”Luokkakokoja pitäisi pienentää erityisesti maalla. Nykyään luokassa voi olla kerralla 70 lasta. Lisäksi voi joutua opettamaan useita aineita yhtä aikaa. Olen onnekas, koska saan nykyään keskittyä pelkkään matematiikkaan.”

Ulkomaanapu toimii koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi

Kirkon Ulkomaanapu käynnisti huhtikuussa 2014 Koulutuksen katastrofi –kampanjan lisäämään tietoisuutta opetuksen puutteellisuudesta kehitysmaissa ja hauraissa valtioissa. Kampanjan tavoitteena on auttaa 10 000 opettajaa saavuttamaan parempi ammattitaito.

Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen