Omilla säästöillä unelmat toteen

Christine Kabuho liittyi Kirkon Ulkomaanavun tukemaan lainaryhmään. Lainan avulla Kabuhon lapset ovat päässeet kouluun.

Säästö- ja lainaryhmät toteuttavat unelmia ja antavat naisille valtaa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Ryhmiä kouluttava Marc Balekage kutsuu muutosta ”vallankumoukseksi”.

Sata kongolaista frangia, noin kymmenen senttiä, muutti Christine Kabuhon elämän.

Sen verran 32-vuotiaalla viiden lapsen äidillä oli ylimääräistä rahaa säästettäväksi, kun hän liittyi kyläyhteisönsä säästö- ja lainaryhmään, eli ”aveciin” kaksi vuotta sitten.

Ryhmän viikoittaisissa kokouksissa Kabuho säästi pikkuhiljaa lisää rahaa ja sai lopulta ryhmältä lainan. Sipulinviljelijä sai mahdollisuuden laajentaa viljelystään ja ostaa porsaita.

Lainaryhmästä saadun neljän eri lainan turvin avuin Kabuho on saanut pikkuhiljaa laajennettua elinkeinoaan ja nykyisin hänen kolme vanhinta lastaan käyvät koulua – investointi, johon Kabuhon perheellä ei olisi pari vuotta sitten ollut mitenkään varaa.

”Tämä on vallankumouksellista”, hymyilee Marc Belekage Chirhakarhula, Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöohjelman koordinaattori, joka on ollut perustamassa mikrolainaohjelmaa Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa.

Ohjelma on pyörinyt kaksi vuotta, ja sen ideana on vahvistaa ja monipuolistaa köyhien ihmisten, erityisesti maanviljelijöiden, elinkeinoja, pienten lainojen avulla.

Sen sijaan, että lainaa tarjottaisiin ulkopuolelta, muodostettu lainaryhmä, joita kutsutaan ”aveceiksi”, säästää yhdessä rahaa ja päättää demokraattisesti siitä, mihin tarpeisiin lainaa myönnetään.

 

Säästö- ja lainaryhmän jäsenet tallettavat rahaa viikoittaisissa kokouksissa. Kun säästöjä on kertynyt, ryhmä päättää yhdessä, kenelle ja mihin tarkoituksiin lainaa annetaan.

Säästö- ja lainaryhmän jäsenet tallettavat rahaa viikoittaisissa kokouksissa. Kun säästöjä on kertynyt, ryhmä päättää yhdessä, kenelle ja mihin tarkoituksiin lainaa annetaan.

Ei vain apua, vaan myös itsenäisyyttä

Ulkomaanapu on tukenut vuosikausia Kongon demokraattisessa tasavallassa naisten koulutusta ja esimerkiksi mahdollistanut ilmaisen lakiavun seksuaalisen väkivallan uhreille, mutta pian huomattiin, että oli tärkeää myös tukea naisten taloudellista ja sosiaalista itsenäisyyttä, ja mahdollistaa oman rahan tienaaminen.

Lainatoiminta on mahdollistanut esimerkiksi naisille pienen yritystoiminnan perustamisen ja viljelysten laajentamisen. Belekagen mukaan jo se, että naiset voivat jättää lapsensa ja kotinsa ja lähteä itsekseen lainaryhmän kokouksiin, on vallankumouksellista. Se että aviomiehet sallivat tämän, kertoo siitä, että ohjelma toimii.

”Naisilla on perinteisesti hyvin vähän vaikutus- tai päätösvaltaa kotitalouksissa, mutta nyt, kun he tienaavat rahaa, maksavat lastensa koulutuksen ja tienaavat rahaa vaikkapa talon rakennukseen, aviomiehet eivät voi sanella kaikkea ja päättää yksin asioista. Lainatoiminta tuo heille arvostusta ja vaikutusvaltaa kotitaloudessa”, Belekage sanoo.

”Se, että naiset eivät tottele miehiä joka asiassa, on vallankumouksellista ja vapauttaa naiset ihan uudelle tavalla! Jotkut naiset tienaavat jo miehiään enemmän”.

Ryhmät toimivat itsenäisesti ja saavat Kirkon Ulkomaanavulta ainoastaan koulutuksen toimintaan ja aloituspakkauksen, jolla ryhmien toiminta pääsee alkuun.

Pakettiin kuuluu yhteinen, kolmella lukolla suljettu säästölipas, kaksi koria rahan keruuta varen, jäsenrekisteri, lainasopimus- ja lainananomispapereita, ja jokaisen jäsenen omat säästö- ja lainakirjat.

Kaksi vuotta sitten toiminta aloitettiin neljällä ryhmällä, mutta ryhmien määrä on kymmenkertaistunut. Nyt ryhmiä on neljäkymmentä, mutta Balekagen mukaan tavoitteena on saada useampi sata ryhmää toimintaan.

Ryhmät toimivat usein alueilla, jossa suuri osa ihmisistä ei ole käynyt kouluja, joten luku- tai kirjoitustaidottomuus ei ole este toimintaan liittymiselle. Lainat kirjataan ylös tukkimiehen kirjanpidolla, jota voi ymmärtää myös kouluttamaton viljelijä.

 

Lainaryhmän perustamispaketin eli "kitin" tarvikkeita.

Lainaryhmän perustamispaketin eli ”kitin” tarvikkeita.

Solidaarisuusrahasto auttaa hädässä

Lainaryhmät toimivat alueilla, joilla esimerkiksi terveydenhuolto ei ole itsestäänselvyys. Ne tarjoavatkin, paitsi rahaa elinkeinojen rakentamiseen, myös turvaa inhimillisessä hädässä.

”Ryhmillä on kaksi laatikkoa, johon kerätään kokouksissa rahaa. Punainen laatikko on solidaarisuusrahasto, josta voi saada hätäapua tarvittaessa. Sininen on lainoihin säästämistä varten. Kaikki antavat rahaa solidaarisuusrahastoon, ja se, että tästä summasta voidaan hätätilanteessa antaa rahaa erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin – jos joku ryhmän jäsen esimerkiksi sairastuu – suojelee lainoja varten säästettyä rahaa.” Puskurirahasto vähentää varkauksien ja väärinkäytösten riskiä.

”Solidaarisuusraha kuuluu yhdessä koko ryhmälle”. Sen käytöstä ja lainojen myöntämisestä myös päätetään yhdessä. Aina päätökset eivät ole helppoja.

Balekage kiertää kouluttamassa ryhmiä kahdesti vuodessa.

Kiwanjassa koulutukseen on saapunut edustajia seitsemästä paikallisesta säästö- ja lainaryhmästä. Paikallisen kyläkeskuksen pieni kokoushuone on täpötäynnä.

Balekage ja paikallisen äitien yhdistyksen Asmadin johtaja Elise Busimba kutsuvat yhden ryhmän vastuuhenkilöt eteen ja käyvät läpi välineitä ja kirjanpitoa.

Kokouksessa huomaa, ettei demokraattinen päätöksenteko ole aina helppoa.

Koulutuksen jälkeisessä keskustelussa nostetaan esiin kysymyksiä esimerkiksi rahojen käytön priorisoinnista: ”Jos joku haluaa päästä naimisiin ja toinen perustaa bisneksen, mihin annamme rahaa: yritykseen vai häihin?”

Balekage vastaa, että ryhmän pitää priorisoida tuloa tuottavat lainat. ”Avec on bisnes, ei hyväntekeväisyyttä. Tämä on pankki ja näin pankit toimivat, mutta tällä on tärkeä päämäärä: sodimme köyhyyttä vastaan ja yhdessä me luomme kehityksen”.

Balekagen mukaan on tärkeää, että sen lisäksi, että päätökset tehdään yhdessä, kaikilla on mahdollisuus päästä vastuullisiin asemiin. Ryhmän johto vaihtuu yhdeksän kuukauden välein.

Balekage kertoo, että hän pyrkii luomaan ihmisiin uskoa ja lietsomaan kunnianhimoa: ”Toivon, että he eivät tyytyisi perustarpeiden tyydyttämiseen, vaan asettaisivat tavoitteensa vielä pidemmälle”.

 

Marc Balekage kiertää kaksi kertaa vuodessa Kongon demokraattisen tasavallan itäosia kouluttamassa Kirkon Ulkomaanavun tukemia säästö- ja lainaryhmiä.

Marc Balekage kiertää kaksi kertaa vuodessa Kongon demokraattisen tasavallan itäosia kouluttamassa Kirkon Ulkomaanavun tukemia säästö- ja lainaryhmiä.

Haaveena oma yritys

Tapaan koulutuksen jälkeen huoneen etuosassa istuneen naisen. Hän on 38-vuotias Kabuho Laurentine. Kymmenen lapsen äiti viljelee miehensä kanssa papuja, mutta hän haaveilee yrityksen perustamisesta.

Hän liittyi ryhmään tammikuussa ja toimii säästöryhmän varainhoitajana.

”Aloitin tuhannen fragin säästöillä ja olen säästänyt nyt yhteensä 6000 frangia. Kun olen säästänyt tarpeeksi, voin hakea lainaa ryhmältä. Haluaisin ostaa käytettyjä vaatteita ja myydä niitä eteenpäin”.

Uusi työ mahdollistaisi perheelle paremman tulevaisuuden. Laurentine on tullut kokoukseen nuorimman, 2-vuotiaan tyttärensä Bernadetten kanssa. Äidin laina saattaa vielä muuttaa Bernadetten elämän suunnan.

”Maanviljelijöiden on vaikea lähettää lapsia kouluun, koska meillä ei ole rahaa, mutta haluaisin kouluttaa nuorimmat lapseni. Seitsemän lapsistani on joutunut jättämään koulun kesken.”

Vastuuasema tuntui hyvältä. ”Olin tyytyväinen, koska tiesin ryhmän valinneen minut yhdessä tähän asemaan”.

Laurentine, itsekin köyhien viljelijöiden tytär, ei oppinut itse koskaan lukemaan tai kirjoittamaan.

Elämä on niukkaa, mutta nyt hänellä on varaa unelmiin.

 

Kabuho Laurentine (oik) toimii oman lainaryhmänsä varainhoitajana. Tammikuussa toimintaan mukaan tullut viljelijä unelmoi yrittäjyydestä.

Kabuho Laurentine (oik) toimii oman lainaryhmänsä varainhoitajana. Tammikuussa toimintaan mukaan tullut viljelijä unelmoi yrittäjyydestä.