Omat viljelysmaat turva-aidan takana

Teräksinen turva-aita eristää Länsirannalla Falamyan kylän asukkaat heidän omista viljelysmaistaan. Aita on Israelin rakentama.

Kyläläiset kertovat, että yleensä vain vanhoilla miehillä ja naisilla on lupia mennä viljelyksille.

Aurinkoisena iltapäivänä pelloille johtava portti on kiinni. Tällä puolella ovat kyläläisten talot ja puutarhaviljelmät. Korkean verkkoaidan toisella puolella mies ratsastaa aasilla ja vilkuttaa.

Falamya on yksi niistä kylistä, joissa Kansainvälinen ortodoksinen avustusjärjestö IOCC auttaa viljelysmaansa menettäneitä perheitä parantamaan ruokaturvaansa ja hankkimaan lisätuloja.

Kirkon Ulkomaanapu ja Naisten Pankki rahoittavat ohjelmaa, jonka avulla noin 180 perhettä pystyy perustamaan vihannespalstoja ja hankkimaan lampaita, kanoja tai mehiläispesiä.

Työpaikat Länsirannan maalaiskylässä ovat vähissä ja perheet ovat suuria. Lisätulot ovat siis tarpeen.

Omaa rahaa ja sosiaalisuutta

Baselah Waleed Khalef. Kuva: Terhi Kinnunen

Baselah Waleed Khalef. Kuva: Terhi Kinnunen

Falamyan kylässä asuvat viiden lapsen äidit Awatef Yousef Othman ja Baselah Waleed Khalef kasvattavat lampaita ja myyvät maidosta tekemäänsä juustoa.

”En tiennyt ennen projektia mitään kotieläinten pidosta, ja aluksi lampaat olivat minusta inhottavia”, Othman kertoo.

”En edes osannut lypsää”, hän jatkaa ja kertoo lypsävänsä nykyään kahdesti päivässä.

Othman kasvattaa myös vihanneksia ja haaveilee pienestä kasvihuoneesta. Hän on käyttänyt saamiaan rahoja rehun ostoon ja eläinlääkärikuluihin, Khalef puolestaan rahoittaa lapsensa opintoja.

”Tyttäreni käy yliopistoa. Annan hänelle joka aamu noin 25 sekeliä (noin 5 euroa) rahoista, jotka olen ansainnut myymällä juustoa,” Khalef sanoo ja katsoo hymyillen nuorinta lastaan, 14-kuukautista Walidia.

Khalefilla on myös mehiläispesiä hoidettavanaan. Mehiläistenhoito on hänelle tärkeää sosiaalisestikin, sillä hän pääsee pois kodin ympyröistä ja voi keskustella muiden mehiläishoitajien kanssa.

Lapset keräävät kilpaa kananmunia

Valkeat kanat nököttävät häkkien katolla hämärässä kanalassa ja kotkottavat, kun Sanyra Beni Odi, 37, ja hänen veljentyttärensä Hania Akram Beni Odi, 12, keräävät munia. Pahvinen munakenno täyttyy ripeästi.

Sanyra asuu sisarensa Fatinin, 28, ja tämän lapsen kanssa Kusran kylässä lähellä Nablusin kaupunkia.

Beni Odin sisarukset ovat saaneet IOCC:n projektin kautta 45 kanaa, jotka munivat päivittäin yli 30 munaa. Perhe syö osan kananmunista, loput he myyvät. Myyntituloillaan he ostavat ruokatarpeita ja tavaroita.

”Kanojen pitäminen on taloudellisesti hyödyllistä. Toisinaan ostan myös vaatteita lapselleni”, Fatin kertoo.

Neidee Hassan. Kuva: Terhi Kinnunen

Neidee Hassan. Kuva: Terhi Kinnunen

Sisarukset ovat tyytyväisiä kanalaansa ja suunnittelevat hankkivansa lisää kanoja tai muita kotieläimiä.

Kylän toisella laidalla Neidee Hassan, 50, käy viikoittain hoitamassa mehiläispesiä. Hassan on lapseton leski. Hän asuu

sisarensa kanssa, jolla on seitsemän lasta.

”Autan siskoani tienesteilläni”, hän sanoo.

Tämän vuoden sato viidestä mehiläispesästä oli noin kuusi kiloa, muutaman kilon vähemmän kuin kahtena edellisvuonna. Mutta hunajatulot ovat tärkeitä Hassanille.

”Yksi kilo hunajaa maksaa noin 25 dollaria”, hän kertoo.

Hassan toivoo, että ohjelma voisi auttaa vielä useampia naisia. Itse hän haaveilee osallistumisesta ompelu- ja tietokonekursseille.

Teksti: Terhi Kinnunen