Ei uutta orjien sukupolvea: ”Työelämän tarpeiden ja koulutuksen tulee kulkea käsi kädessä” 

Padam Bahadur Baraili opiskelee matkapuhelimien huoltoa kahden kuukauden mittaisella kurssilla.

Nepalista lähtee ulkomaille töihin päivittäin jopa 1500 nuorta aikuista. Suurin osa heistä on vailla ammatillista koulutusta ja osaamista. Kirkon Ulkomaanavun tukema teknillinen oppilaitos antaa koulutusta, jolla saa työtä kotimaasta.

”Nuoret lähtevät pääasiassa Persianlahden maihin, Intiaan ja Malesiaan. Usein he päätyvät epäinhimillisiin olosuhteisiin huonolla palkalla. Se ei ole ihmisarvoista elämää”, sanoo tohtori Kul Bahadur Basnet.

Tohtori Basnet työskentelee apulaisjohtajana Opetusministeriön alaisessa CTVET-instituutissa, joka vastaa ammatillisen koulutuksen kehittämisestä Nepalissa. Suorasanainen Basnet on huolissaan ulkomaille suuntaavien kouluttamattomien nuorten tulevaisuudesta.

”Nepaliin on syntymässä uusi orjien sukupolvi. Työskentely ulkomailla ala-arvoisissa olosuhteissa on nykyajan orjuutta.”

Useat koulutuskeskukset sijaitsevat pääkaupunkiseudulla Kathmandun laaksossa, tai muissa alueellisissa keskuksissa. Tuhannet syrjäseuduilla asuvat nuoret eivät ole edes kuulleet mahdollisuuksista ammatilliseen koulutukseen. Osa kursseille päässeistä keskeyttää koulutuksen ja lähtee ulkomaille jo ennen tutkintotodistuksen saamista.

”Nuoret lähtevät, koska heillä ei ole selvää visiota siitä, mitä tulevaisuus Nepalissa voi heille tarjota. Joistakin koulutuksista puuttuu yhteys työelämään. Työelämän tarpeiden ja koulutuksen tulee kulkea käsi kädessä”, tohtori Basnet toteaa.

Basnet ajaa vahvasti ammatillisen koulutuksen uudistamista. Hänen mielestään työelämän edustajat pitäisi ottaa vahvemmin mukaan opetussuunnitelmien kehittämiseen.

”Myös opinto-ohjauksessa ja uraneuvonnassa on suuria puutteita. Opinto-ohjaus tukisi nuorten työllistymistä ja oman tien löytämistä jo opiskeluvaiheessa.”

Myös valintakoejärjestelmässä olisi Basnetin mielestä paljon kehittämistä.

”Osa nuorista hakee koulutukseen vain siksi, koska on saanut siihen liittyvän stipendin. He eivät oikeasti pysähdy miettimään, millä tavalla koulutus voi hyödyttää heitä, ja miten he käyttävät osaamistaan valmistumisen jälkeen”, tohtori Basnet toteaa.

Tohtori Basnet suhtautuu ihailtavan kriittisesti järjestelmään, jota hän on itse ollut kehittämässä.

”Muutosten aikaansaaminen on hidasta. Onneksi löytyy kuitenkin positiivisia esimerkkejä sellaisista ammattikouluista ja projekteista, joissa työelämäyhteydet ovat ykkössijalla.”

Putkimieheksi kotiseudulle

Yksi tohtori Basnetin viittaamista työelämäyhteyksiä painottavista esimerkeistä löytyy Bhaktapurista saman kadun varrelta.

Rehtori Dhungana on ylpeä Sano Thimin teknillisestä oppilaitoksessa, jolla on tiiviit yhteyden työelämään.

Rehtori Dhungana on ylpeä Sano Thimin teknillisestä oppilaitoksessa, jolla on tiiviit yhteyden työelämään.

Kirkon Ulkomaanavun tukema Sano Thimin teknillinen oppilaitos pitää systemaattisesti kiinni periaatteesta, että opinnoista 80 prosenttia on käytännön harjoittelua koulun työpajoilla sekä yrityksissä ja 20 prosenttia on teoriaopintoja.

”Teemme kiinteää yhteistyötä yrityselämän kanssa ja etsimme nuorille harjoittelupaikat. Osa opiskelijoista tekee harjoittelun lähellä koulua, osa matkustaa kotiseudulleen ja tekee harjoittelun siellä. Jopa 70 prosenttia nuorista työllistyy harjoittelupaikan kautta”, rehtori Chadra Kumar Dhungana kertoo.

Suman Kai opiskelee Sano Thimin teknillisessä oppilaitoksessa putkimieheksi.

Suman Kai opiskelee Sano Thimin teknillisessä oppilaitoksessa putkimieheksi.

Sano Thimin teknillisessä oppilaitoksessa opiskelee erityisesti sellaisia nuoria, joiden lähtökohdat elämään ovat olleet haasteelliset.

Kirkon Ulkomaanavun tuella opiskelemaan ovat päässeet esimerkiksi Nepalin länsiosan (Far Westin) alueelta tulleet vähemmistöihin kuuluvat nuoret, joilla on taustalla maaorjuutta. Myös useat kastittomat dalitit ovat päässeet koulun penkille.

Opiskelija Suman Kai opiskelee putkimieheksi. Hän on kotoisin Khatongista, jonne on kahden päivän matka.

”Kun valmistun, aion palata kotiseudulleni ja aloittaa siellä putkimiehen työt”, Suman Kai kertoo suunnitelmistaan.

 

Tukea naisten koulutukseen

Kirkon Ulkomaanavun tukea on suunnattu erityisesti naispuolisille opiskelijoille.

”Huhtikuussa sähköajoneuvojen koulutusohjelmasta valmistui 40 naiskuljettajaa”, rehtori Dhungana kertoo ylpeänä.

Kirkon Ulkomaanapu tukee erityisesti naisten ammatillista koulutusta. Ransu Thapa Magar valmistelee painokonetta tuleviin painotöihin.

Kirkon Ulkomaanapu tukee erityisesti naisten ammatillista koulutusta. Ransu Thapa Magar valmistelee painokonetta tuleviin painotöihin.

Myös painotekniikkaa opiskelee ihailtava määrä naisia.

”Tämä on minun alani”, Ransu Thapa Magar iloitsee ja valmistelee samalla konetta painokuntoon.

Magar opiskelee vuoden mittaisessa koulutusohjelmassa, joka päättyy kahden kuukauden mittaiseen harjoitteluun alan yrityksessä.

”Toivon kovasti, että harjoittelun kautta saisin myös työpaikan”, Magar hymyilee toivorikkaana.

Pulaa ruohonjuuritasoa tuntevista opettajista

Sano Thimin teknillisessä koulussa järjestetään myös lyhyitä parin kuukauden mittaisia kursseja, joiden osallistujilla on usein jo aikaisempaa työkokemusta. Padam Bahadur Baraili työskenteli seitsemän vuotta matkapuhelinten huoltoliikkeessä, kunnes löysi tiensä Sano Thimiin kurssille.

”Olen kahden kuukauden mittaisella kurssilla, jossa opiskellaan matkapuhelimien huoltoa ja korjausta. Kun valmistun täältä, aion perustaa omat matkapuhelimien korjaamon”, Baraili kertoo.

Hän kehuu kurssin opettajia, joilta hän on saanut ammattitaitoista opetusta.

Rehtori Dhungana kertoo, että osaavien opettajien rekrytoiminen on kuitenkin suuri haaste.

”Nepalissa ei ole sellaista opinahjoa, joka antaisi ammatillisen puolen opettajille sekä pedagogisen että ammattialaa syventävän koulutuksen. Meille tulee töihin paljon opettajia, jotka koulutamme itse työn ohessa.”

Tohtori Basnet kertoo, että suuri ammatillisen koulutuksen laatua heikentävä tekijä on se, että opettajilla itsellään ei ole ruohonjuuritason työkokemusta ammattialasta, jota he opettavat.

”Myös tämä heikentää suuresti opiskelijoiden työelämävalmiuksia”, tohtori Basnet toteaa.

Koska Sano Thimin teknillinen oppilaitos on suosittu työpaikka, on rehtori Dhungana onnistunut saamaan töihin myös ruohonjuuritason osaajia.

”Kaikki heistä eivät kuitenkaan tunne pedagogiikkaa. He osaavat kyllä itse tehdä käsillään ja näyttää mallia, mutta miten pukea sanoiksi kaikki osaaminen?” rehtori Dhungana miettii.

Teksti ja kuvat: Johanna Kurki

Johanna Kurki työskentelee Kirkon Ulkomaanavun koulutusalan neuvonantajana ja tekee parhaillaan kartoitusta Nepalin ja Myanmarin opetussektorien haasteista ja mahdollisuuksista.

Lue lisää