Naiset nostavat Nepalia

Aluksi kyläläiset ja jopa oma aviomies kritisoivat Laxmi Shresthan matokompostia. Nyt se tuo perheelle tuloja. Kuva: Ville Asikainen

Naisten Pankin tuella elintaso on noussut Nepalin maaseudulla. Mitähän siitä seuraa?

Teksti: Ulla Kärki
Kuvat: Ville Asikainen

Bhardeaun kylä sijaitsee lumoavan kauniissa laaksossa reilun tunnin ajomatkan päässä Nepalin pääkaupungista Katmandusta. Seisomme keltaisina kukkivien sinappipeltojen vierellä, ympärillämme vihreät rinteet. Vähän kauempana pystytetään kylän lapsille keinua hauskutukseksi pian alkavan hindujen Deepawalijuhlan ajaksi. Aurinko paistaa, ilma on raikas.

”Täällä ei ole mitään”, sanoo Laxmi Shrestha. ”Kaupungissa olisi enemmän mahdollisuuksia, mutta en pääse täältä minnekään.”

Haluan sanoa hänelle: katso kaikkea tätä, tämä on paratiisi. Et halua täältä kaupunkiin taistelemaan elintilasta ja työpaikoista, kyyhöttämään slummihökkelissä. Mutta mikä minä olen häntä neuvomaan, itsekin lähdin kotikaupungista maailmalle heti kun pääsin.

Kylässä kuitenkin on nykyään paljon sellaista, mitä aiemmin ei ollut. Eikä Laxmi ole elämäänsä tyytymätön. Nyt 35-vuotiaana hänellä on parempi elintaso kuin koskaan aiemmin. Esikoistytär on päässyt opiskelemaan kunnon ammatin, itse valitsemansa, ja valmistuu pian. Muutkin lapset käyvät koulua.

Kun Laxmi nuorena vaimona saapui Bhardeauhun, hän kertoo itkeneensä paljon. Hän tuli tänne kaukaa, Nepalin alatasangolta, eikä ollut tottunut vuoristomaisemaan. Se ahdisti. Toimeentulo oli muutaman vuohen varassa. Kun lapsia alkoi syntyä, heille ei ollut varaa antaa kunnon ruokaa ja vaatetta.

 Bhardeaun kylä sijaitsee lumoavassa laaksossa. Kuva: Ville Asikainen.

Bhardeaun kylä sijaitsee lumoavassa laaksossa. Kuva: Ville Asikainen.

Kun Kirkon Ulkomaanapu aloitti työn Bhardeaussa ja alkoi tarjota Naisten Pankin tukemia pienlainoja ja ammatillista ja yrittäjyyskoulutusta, suurin osa kylän naisista liittyi Naisten Pankin osuuskuntaan.

Siitä on nyt seitsemän vuotta.

Näiden vuosien aikana kylän naisissa on tapahtunut iso muutos, josta ryhmä naisia nyt kertoo ylpeinä ja tietoisina siitä, että he rohkenevat nyt seisomaan ja puhua vieraille ulkomaalaisille. Istumme osuuskunnan toimistona toimivassa huoneessa, jota on sisustettu näyttämään pankilta tiskeineen. Täällä kyläläiset, jotka eivät koskaan ennen olleet astuneet jalallaan pankkiin, ovat opetelleet, kuinka pankissa asioidaan.

Ihastelen pieniä peltimökkejä. Ne ovat säästöpossuja, joita osuuskunta lahjoittaa jokaiselle kylään syntyvälle vauvalle, jotta lapsetkin oppisivat säästämään. Osa osuuskunnan toimintaa ovat säästöryhmät. Säästäminen mahdollistaa rahan suunnitelmallisen käytön ja elämän, jossa ei tarvitse elää kädestä suuhun.

Osuuskunta tukee maanviljelystä, yritystoimintaa ja koulutusta. Saatuaan koulutusta ja tukea kyläläiset ovat monipuolistaneet viljelyään. Ennen viljeltiin lähinnä maissia ja eläimille kerättiin rinteiltä heinää ruoaksi. Muuta käytiin ostamassa lähikaupungista, jos rahaa oli. Nyt ollaan omavaraisempia, ruokavalio on monipuolinen ja vihanneksia riittää myös myyntiin, mikä tuo tuloja. Lihaa on nyt varaa syödä 3–4 kertaa viikossa, kun ennen sitä saatiin kerran kuussa.

Entä yritystoiminta? Kun ihmiset ovat saaneet koulutusta ja oppineet näkemään mahdollisuuksia, on kylään syntynyt yrityksiä lihakaupasta kauneushoitolaan.

Naisten Pankin osuuskunnalta on saatu paitsi koulutusta ja tukea, myös uudenlaista naisten yhteisöllisyyttä ja itsevarmuutta. Kuva: Ville Asikainen

Naisten Pankin osuuskunnalta on saatu paitsi koulutusta ja tukea, myös uudenlaista naisten yhteisöllisyyttä ja itsevarmuutta. Kuva: Ville Asikainen

Yrityksistä erikoisin on luomulannoitetta tuottava matokomposti. Naisryhmän pyörittämä kompostiyritys on menestynyt hyvin. Sille on hankittu maatalousministeriön luomusertifikaatti ja kehitetty oma brändi. Söpöllä madon kuvalla koristeltuja lannoitepusseja myydään pääkaupungissa Katmandussa. Yksi kompostiyrityksen omistajista on Laxmi Shrestha.

”Kun Naisten Pankki esitteli kompostitoimintaa, olin utelias. Muutama meistä päätti kokeilla, tuleeko kompostilannoitetta käyttämällä parempi sato. Kaikki muut pitivät meitä silloin ihan hulluina. Oma miehenikin nauroi, että mitä sinä noiden matojen kanssa leikit”, Laxmi kertoo hymyillen sarkastisesti.

Mutta sadot paranivat ja lannoitetta riitti myyntiinkin. ”Tuotan kahdessa kuukaudessa 250 kiloa lannoitetta, paketoin sen ja lähetän myytäväksi Katmanduun. Nyt mieheni on tyytyväinen. Hän nauraa, kun muistutan, mitä hän aiemmin siitä sanoi”, Laxmi kertoo hymyillen.

Sitten hän sanoo painokkaasti: ”Joskus ajattelen aikaa ennen naisten osuuskuntaa. Täällä asuivat nämä samat ihmiset, samassa laaksossa, samojen peltojen keskellä. En tiedä, miksemme tehneet jotain jo aikaisemmin.”

Naisten suusta

• Luotan nykyisin itseeni ja olen motivoitunut.
• Miesten asenne on alkanut muuttua. Aviomiehet tukevat meitä ja haluavat meille hyvää.
• Olen ylpeä kävellessäni kadulla itse maksamani vaatteet päälläni.
• Ei tarvitse enää pyytää rahaa mieheltä.
• Kotiväkivalta on vähentynyt sen jälkeen, kun osuuskunta alkoi järjestää neuvontaa perheille. Tärkeä muutos on ollut se, että ihmiset tietävät, että on paikka josta voi hakea apua.
• Tytöt unelmoivat, että pääsevät vielä pitkälle, pidemmälle kuin äidit. Tiedotuskampanjat koulutuksesta lisäävät tietoa opiskelumahdollisuuksista.

Laxmi kertoo olevansa nykyisin hyvin kiireinen, aina on tekemistä: komposti, kasvimaa, eläinten hoito, vaatteiden ompelu.

”Elämämme on muuttunut hyvin paljon siitä, kun olin pieni”, sanoo hänen esikoistyttärensä, maataloustuotantoa opiskeleva 18-vuotias Indira. ”Syömme parempaa ruokaa ja meillä on nykyisin rahaa ostaa, mitä tarvitsemme.”

Indiran mukaan äitikin on muuttunut: ”Hän sanoo mielipiteensä ja kertoo tunteistaan. Hän tekee päätöksiä. Äiti on vahva. Haluan olla samanlainen.” Laxmi liikuttuu, kun kuulee, mitä tytär sanoo: ”Olen pitänyt lapsiani vielä niin nuorina, mutta he ymmärtävät miten kovasti heidän äitinsä tekee töitä.”

Naisten rooli yritysmaailmassa on kuitenkin minimaalinen, kun tarkastellaan koko Nepalia.

”Tämä johtuu koulutuksen ja bisnesosaamisen puutteesta, rahoituksen saatavuudesta ja siitä, että naiset eivät välttämättä saa työskennellä kodin ulkopuolella. Perinteisesti naisen ei ole kulttuurisesti hyväksyttyä aloittaa yritystoimintaa Nepalissa, joten se ei ole houkuttelevaa. Mutta nepalilaiset naiset ovat hyviä yrittäjiä. He ovat kovia tekemään työtä, reiluja, omistautuneita ja rehellisiä. He ovat asemansa takia tarkkoja siitä, että maksavat lainansa takaisin”, kertoo Abhishek Karki Nepalin naisyrittäjien keskusjärjestöstä.

 Bimala Tamang tahtoo politiikkaan. Hän tienaa enemmän kuin miehensä. Kuva: Ville Asikainen.

Bimala Tamang tahtoo politiikkaan. Hän tienaa enemmän kuin miehensä. Kuva: Ville Asikainen.

”Kun olin lapsi, sanottiin, että mitä hyötyä tytön kouluttamisesta on. Minun elämästäni on jo puolet kulunut, mutta haluan, että tyttäreni voivat opiskella ja pärjäävät hyvin”, sanoo kompostiyrityksen johtaja Ratnakumari Shrestha, 45. Hänen vanhin tyttärensä on jo valmistunut opettajaksi.

Bhardeaussa tulee tunne, ettei enää ole paluuta entiseen, jolloin naisille oli vain köyhän lukutaidottoman kotiäidin paikka. Bhardeaun naisilla ei ole koulutusta, mutta he tulevat kouluttamaan tyttärensä.

Naiset tulevat myös vaatimaan oikeuksiaan. Bimala Tamang kertoo harkitsevansa asettumista ehdolle paikallisvaaleissa. ”Yritystoiminnalla saamme rahaa. Mutta meidän pitää korottaa äänemme ja osallistua politiikkaan, jos todella haluamme parantaa naisten asemaa”, hän sanoo.

Vaikka Bhardeaun kylä on syrjäinen, on se nykyisin parempi paikka elää kuin ennen. Vaikka huhtikuun 2015 tuhoisa maanjäristys vaurioitti monia taloja käyttökelvottomiksi, kylä ei mennyt polvilleen. Naisten Pankin osuuskunta myönsi lainoja niille, joiden piti rakentaa väliaikainen asumus tuhoutuneen kodin tilalle. Kylässä odotetaan edelleen valtion avustuksia ja uusia rakennusmääräyksiä.

Kirkon Ulkomaanapu ja Naisten Pankki tukevat naisten osuuskuntia kahdeksassa kylässä Lalitpurin alueella keskellä Nepalia.