”Minulle opettaminen on kuin istuttaisi hedelmällisen puun”

Samson Ngaibona, 39, is the director of Benz-vi School in Bangui, Central African Republic
Samson Ngaibona, 39, is the director of Benz-vi School in Bangui, Central African Republic. Photo: Andrea Trevisan

Saammeko esitellä;  Samson Ngaibona, 39, Benz-vin peruskoulun johtaja Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungista Banguista. Yli tuhannen oppilaan koulu joutui sulkemaan ovensa laajojen väkivaltaisuuksien puhjettua Banguissa joulukuun alussa.  Kirkon Ulkomaanavun tuen ansiosta Benz-vin koulu saatiin loppukeväästä remontoitua. Siitä lähtien Ngaibona on pystynyt pitämään koulun auki huolimatta Keski-Afrikkaa repineestä konfliktista ja opettajien maksamattomista palkoista.

Kuinka monta oppilasta koulussasi on?

Nyt kun Kirkon Ulkomaanapu on remontoinut koulun, olemme päässeet takaisin normaaliin oppilasmääräämme, eli 1579 oppilaaseen. Sen verran oppilaita oli ennen kun taistelut levisivät joulukuussa. Luokkakoot ovat 50 ja 60 oppilaan välillä. Kiitos remontin, luokat eivät ole täpötäysiä, ja opettajat tuntevat olonsa mukavammaksi ja ammattimaisemmaksi opettaessaan.

 

Kuinka Keski-Afrikan konflikti on vaikuttanut työntekijöihisi ja oppilaisiisi?

”Keväällä suurin ongelma oli turvallisuus; kouluihin ei yksinkertaisesti päässyt.  Nyt tosiasia on, että moni koululapsista on todistanut joko yhden tai kummankin vanhempansa kuoleman, ja pitänyt trauman sisällään.”
”Myös koulumateriaalien, kuten kynien ja koulukirjojen puute on ollut haaste hyvälle opetukselle. Lisäksi Benz-vin koulu menetti myös elintärkeän rahoituksensa valtiolta, kun valtion hallinto romahti.”

Kuinka on mahdollista taata opetuksen laatu vaikeissa olosuhteissa?

”Vaikka opettajat saavatkin nyt palkkaa, he odottavat edelleen saataviaan aiemmilta kuukausilta. Vaikka palkkoja ei maksettu, he tulivat kouluun myös taistelujen aikana, jos vain muutamakin lapsi oli tullut paikalla. Heitä ajoi vahva isänmaallisuus, lapsista välittäminen sekä kunnioitus kouluinstituutiota kohtaan.”

Kuinka itse päädyit opettajan ammattiin?

Synnyin Koumrassa, Tsadissa, jonne vanhempani olivat muuttaneet löytääkseen elantonsa. Löysin kutsumusammattini 12-vuotiaana siellä. Seurasin omien opettajieni esimerkkiä; he kannustivat ja motivoivat minua ryhtymään opettajaksi. Olen aina kiittänyt Jumalaa tuosta ajasta, ja olen nyt onnellinen ja kiitollinen.

Tulin takaisin Banguihin vuonna 1990 ja syyskuusta 2008 olen toiminut johtajana Benz-Vin koulussa. Olen todella ylpeä, että saan olla hyvä esimerkki lapsille.

Mikä on tärkein asia, jonka toivot lasten oppivan koulussasi?

Noin kymmenen prosenttia entisistä oppilaistani toimii nyt valtion virkamiehinä eri aloilla. Minulle tulevien virkamiesten kouluttaminen on kuin hedelmällisen puun istuttamista. Tavoitteeni on, että he tuntevat kansalaisia kohtaan rakkautta, lojaaliutta ja rehellisyyttä ja että heillä on arvokkuutta sekä rehellisyyteen pohjautuvat arvot. Näin he voivat jonain päivänä jatkaa työtäni Keski-Afrikan tasavallan kehittämiseksi.
Lasten opettaminen lukemaan ja kirjoittamaan on velvollisuuteni, ja olen surullinen kun näen lapsia, jotka eivät ole koulussa. Yritän kannustaa ja auttaa mahdollisimman monia heistä osallistumaan opetukseen.

Teksti: Satu Helin ja Andrea Trevisan
Kuva: Andrea Trevisan