Luokan velmu on oppilaista parhaita – Haitin jälleenrakennus alkaa alakoulusta

Lorrens Jean Phillipe, 10, naurattaa luokkakavereita hauskoilla jutuillaan. Kuva Ville Asikainen.
Lorrens Jean Phillipe, 10, naurattaa luokkakavereita hauskoilla jutuillaan. Kuva Ville Asikainen.

Musta kulunut olkalaukku roikkuu ja keikkuu pitkän hihnan päässä. Laukkuun on sullottu repaleiset kirjat ja vihkot sekä kynä. Neljäsluokkalaisen Lorrens Jean Phillipen, 10, koulumatka taittuu pitkin kuoppaista maantietä kävellen. Heti aamusta on hikisen kuuma. Tien varteen naruihin kiinnitetyt vuohet määkivät laitumella.

Ohi huristaa moottoripyöriä kuoppia vältellen. Kyydissä on työmatkalaisia tai koululaisia. Yhden ”moton” kyydissä saattaa olla viisi-kuusi pientä lasta, jopa kolmivuotiaita, vaaleanpunaisissa kouluessuissaan. Kypärää ei näy yhdelläkään.

Lorrenskin pääsee joskus moottoripyörän kyytiin, jos perheellä riittää siihen rahaa. Yleensä hän kävelee.

Maaseudun vihreät kukkulat, mangopuut ja maissipellot luovat levollisen vaikutelman. Viisi vuotta sitten, 12. tammikuuta
2010, täällä oli kaikkea muuta kuin levollista: maa järisi, siihen avautui railoja ja suuri osa rakennuksista sortui betonimurskaksi. Yksi kaikkien aikojen tuhoisimmista luonnononnettomuuksista kosketti jokaista.

Léogânen kaupunki ja siihen kuuluvat maaseutuyhteisöt olivat lähellä järistyksen keskusta. 60–80 prosenttia rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui pahoin. Kun katsoo tarkemmin, huomaa, että suurin osa ihmisistä asuu avustusjärjestöjen rakentamissa vaneriparakeissa. Niissä on kaksi pientä huonetta, ja ne on tarkoitettu väliaikaisiksi suojiksi. Joidenkin parakkien ulkoseinät on rapattu ja maalattu pastellivärein.

Luokan vitsiniekka

Aamukahdeksalta Lorrens on ehtinyt kouluun. Hän käy Abeilles d’Aspamin yhteisökoulua. Nelosluokan opettajaa ei vielä näy, ja meteli luokassa on melkoinen.

Kun opettaja saapuu, pidetään nimenhuuto. Moni paikka on tyhjänä. Haitissa leviää voimakkaita nivelkipuja ja korkean kuumeen aiheuttava chikungunya- epidemia. Lähes kaikki opettajat ja oppilaat ovat sairastaneet sen.

Lorrens on luokan vitsiniekka.

”Lorrens häiritsee usein tunnilla. Toisaalta hän tekee kovasti töitä ja on parantanut tuloksiaan. Nyt hän yksi
luokan parhaista oppilaista”, kertoo opettaja Hilaire Lejeune.

Kotona arvostetaan koulutusta

Hauras Haiti toipuu hitaasti

Haitin kartta

  • Viiden vuoden takainen maanjäristys ja sitä seurannut koleraepidemia veivät Haitin kertaheitolla kehityksessä taaksepäin.
  • Entisestään heikot yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteet romahtivat. Poliittinen epävakaus jatkuu edelleen ja parlamenttivaaleja on siirretty toistamiseen vuodesta 2011 lähtien.
  • Katastrofiavusta siirryttiin nopeasti jälleenrakentamaan maata. Myös Kirkon Ulkomaanapu alkoi väliaikaisten luokkarakennusten rinnalla rakentaa pysyviä kouluja jo samana vuonna. Tähän mennessä noin 20 000 lasta on saanut turvalliset koulutilat.
  • Haiti tarvitsee edelleen kansainvälistä tukea. Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä voidaan vahvistaa yhteiskunnan rakenteita niin, että maa pystyisi huolehtimaan itse kansalaisistaan.

Lorrens saa tukea opiskeluihin erityisesti toiselta isosiskoltaan Tabitha Jean Phillipelta, 22, joka lukee pääsykokeisiin opiskellakseen agronomiksi. Tosin perheen isä, Miguel Jean Phillipe kertoo, että hänellä ei ole varaa lähettää tyttöjä opiskelemaan. Perhe on köyhä, eikä ruokaa ole aina riittävästi.

Yli viidennes haitilaisista elää alle eurolla päivässä. YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla Haiti on sijalla
168. Omavaraisviljely ja epävirallinen katukauppa tuo valtaosalle toimeentulon.

”Me emme tee oikein mitään. Töitä ei ole tarjolla. Viljelemme maapalstallamme maissia, maniokkia, papuja
ja banaania, mutta joskus kestää kaksi kuukautta ennen kuin seuraava sato saadaan. Silloin lainaamme naapureilta ja ystäviltä”, isä sanoo. Perheen äiti on sairastellut jo vuosia.

Kotona arvostetaan koulutusta ja Abeilles d’Aspamia.

”Itse asuin lapsena setäni kanssa, en vanhempieni.”

”Sain käydä koulua viidenteen luokkaan asti. Toivon, että lapseni pääsevät pidemmälle”, Miguel Jean Phillipe jatkaa.

Todennäköistä on, että näin käy. Nykyisistä haitilaislapsista yhä useampi aloittaa koulunkäynnin. Ja käy koulua pidemmälle kuin vanhempansa.

”On hyvä, kun pystyy vastaamaan kysymyksiin. Esimerkiksi, jos menen jonnekin ja minulta kysytään
maantietoon liittyvä kysymys, enkä osaisi vastata, silloin ihmiset sanoisivat, että isäni ei ole kouluttanut minua”, toteaa Lorrens.

Lempeä rehtori

Lorrensin koulu on yhteisön omistama. Se aloitti yhdestä luokka-asteesta. Joka vuosi perustetaan seuraava
luokka. Nyt koulussa on seitsemän luokkaa.

”Päätavoite on päästä yhdeksänteen luokkaan asti. Sen jälkeen haluaisin järjestää myös lukio- ja ammattikouluopetusta”, kertoo koulun rehtori Jean Ginette Louis.

Aspamin koulu tuhoutui maanjäristyksessä. Aluksi koulua käytiin pressujen suojassa ja väliaikaisissa tiloissa. Kirkon Ulkomaanapu alkoi pian rakentaa uutta pysyvää koulua ja se valmistui vuonna 2011.

Neljä viidestä koulusta Haitissa on yksityisiä. Jo ennen maanjäristystä Haiti oli hauras valtio, joka ei pystynyt huolehtimaan kansalaistensa perusoikeuksista. Esimerkiksi kirkot ovat kantaneet vastuuta koulutuksesta.

Yksityiset koulut ovat kuitenkin kalliita. Suuri haaste on, ettei valtio tue opettajia.

”Hallitus aloitti ohjelman, jonka tavoite on saada kaikki lapset kouluun, mutta ohjelman kautta saatava rahoitus ei ole ollut riittävää. Nyt järjestöt joutuvat tekemään sitä työtä, mikä olisi hallituksen tehtävä. Ilman kansainvälistä apua tilanne olisi huonompi. Koulurakennukset ovat nyt parempia”, rehtori sanoo.

”Meille raha ei ole tärkeää. Emme voi pakottaa perheitä antamaan sitä, mitä heillä ei ole”.

Jalkapallo tuo iloa

Lorrens rakastaa jalkapalloa. Suosikkipelaaja on Christiano Ronaldo. Kuva: Ville Asikainen.

Lorrens rakastaa jalkapalloa. Suosikkipelaaja on Christiano Ronaldo. Kuva: Ville Asikainen.

Koulutyö Haitissa on usein pulpetissa istumista. Ensin opiskellaan äidinkieltä kreolia, sitten ranskaa ja matematiikkaa. Lukujärjestyksessä on myös yhteiskuntatieteitä ja perjantaisin liikuntaa. Koulupäivän katkaisee yksi puolen tunnin välitunti.

Koulupäivän jälkeen Lorrens ja hänen paras ystävänsä Celestin Dwensley menevät usein läheiselle jalkapallokentälle ja toivovat, että jollakulla olisi pallo, jota he voisivat lainata. Jalkapallosta puhuminen saa Lorrensin silmät tuikkimaan.

”Pelaan puolustajana, kun koululla on peli toista koulua vastaan”, hän kertoo.

”Minulla on kolme suosikkijoukkuetta: Real Madrid, Brasilia ja Portugal. Paras pelaaja on Cristiano Ronaldo.”

Vaatimattomista oloista huolimatta Lorrens löytää iloa elämäänsä ja panostaa koulunkäyntiin.

”Jos minulla ei olisi mahdollisuutta käydä koulua, minusta tulisi tyhmä mies”, hän napauttaa ja väläyttää veikeän hymyn.

Vuoden 2015 Yhteisvastuukeräyksen varoin tuetaan lasten kouluun pääsyä Haitissa. Kirkon Ulkomaanapu rakentaa turvallisia koulutiloja ja tukee opetuksen laadun kehittämistä.

Artikkeli on julkaistu Tekoja-lehdessä 1/2015.

Lue lisää