Liian lyhyeksi jäänyt lapsuus

Yisa Thon, 14, käy kahdeksatta luokkaa Kralanhin yläkoulussa. Hän on yksi Ulkomaanavun alueella tukemista stipendioppilaista. Yisa on etuoikeutettu, sillä monen hänen kaltaisensa maaseudun köyhistä oloista tulevan kambodžalaisen tytön koulutie loppuu jo alakoulussa. Kuva: Ursula Aaltonen.
Yisa Thon, 14, käy kahdeksatta luokkaa Kralanhin yläkoulussa. Hän on yksi Ulkomaanavun alueella tukemista stipendioppilaista. Yisa on etuoikeutettu, sillä monen hänen kaltaisensa maaseudun köyhistä oloista tulevan kambodžalaisen tytön koulutie loppuu jo alakoulussa. Kuva: Ursula Aaltonen.

Pölyisen ja kuoppaisen tien päässä odottaa hyvin hoikka ja totinen tyttö.

Yisa Thon

  • 14 vuotta
  • Asuu Kralanhin kylässä, Siem Reapin provinssissa Luoteis-Kambodžassa
  • Perheeseen kuuluu äiti Pen Phoeurt, 36 vuotta ja isoäiti Puy Yang, 80 vuotta
  • Käy 8. luokkaa Kralanhin yläkoulussa
  • Lempiruoka on kanakeitto

Kambodžalainen Yisa Thon, 14, on onnekas. Hän saa käydä koulua. Ja asua kotona, yhdessä äidin ja isoäidin kanssa. Voisi olla toisinkin.

Isä jätti perheen kun Yisa oli kahdeksan kuukauden ikäinen. Silloin parikymppinen äiti Phoeurt Pen joutui ottamaan vastuun pienestä lapsesta ja perheen toimeentulosta yksin. Ilman koulutusta tarjolla oli vain ruumiillisesti raskasta työtä, jota pienikokoisen naisen heiveröinen ruumis ei kestänyt. Yisan äiti sairastui.

Yisan äiti Phoert sairastui vakavasti pian Yisan syntymän jälkeen. Viimeiset seitsemän vuotta hän on voinut liikkua enää pyörätuolissa. Kuva: Ursula Aaltonen.

Yisan äiti Phoert sairastui vakavasti pian Yisan syntymän jälkeen. Viimeiset seitsemän vuotta hän on voinut liikkua enää pyörätuolissa. Kuva: Ursula Aaltonen.

Paikalliset lääkärit eivät ole pystyneet diagnosoimaan Phoeurtin sairautta, eikä varaa parempiin lääkäreihin ole. Lopulta hänen kuntonsa heikkeni niin, että liikkuminen onnistui enää pyörätuolissa. Siitä on nyt seitsemän vuotta.

Yisan perheeseen kuuluu myös isoäiti Yang Pui, 80 vuotta. Hän on suhteellisen hyväkuntoinen, mutta iän myötä Yangin näkö heikentynyt niin, ettei hän enää pysty osallistumaan kotitöihin. Ja onhan hän jo iäkäskin.

Yhdessä äidin ja isoäidin kanssa Yisa asuu puisten jalkojen päällä seisovassa, bambusta ja laudoista rakennetusta talossa. Juoksevaa vettä tai sähköä ei ole.

Aamuviidestä iltayhdeksään

Yisan päivä alkaa viideltä aamulla. Herättyään hän hakee vettä kaivosta, tekee tulet, valmistaa perheelle aamiaista, peseytyy, syö, valmistautuu koulupäivään. Seitsemäksi hän pyöräilee kouluun, jonne ei sentään ole matkaa kuin kaksi kilometriä.

Koulu sujuu hyvin, mutta matematiikka on hankalaa. Maksullista lisäopetusta on tarjolla iltapäivisin, mutta Yisan täytyy ehtiä ajoissa kotiin huolehtimaan äidistä ja isoäidistä. Eikä kaikkiin lisätunteihin ole oikein varaakaan.

Yisan päivä on pitkä vielä koulupäivän jälkeenkin. Kotiin päästyään hän kantaa taas vettä, laittaa ruokaa, tiskaa, huolehtii kasvimaasta, kylvettää äidin ja ehtii tehdä vielä läksytkin. Viimeistään yhdeksältä on oltava nukkumassa, seuraavana aamuna on taas aikainen herätys.

Sunnuntaisin, viikon ainoana vapaapäivänä, Yisa usein pyykkää ja tekee muita kotitöitä, jotka ovat jääneet viikolla rästiin. Vain harvoin on vapaata tai aikaa kavereiden tapaamiseen. Heitä näkee onneksi koulussa.

Tyttöjen koulutiellä on paljon esteitä

Vaikka rankka, on Yisan tarina myös hyvällä tavalla epätavallinen.

IMG_3499

Perheen ruoka saadaan pääasiassa omasta maasta. Kuva: Ursula Aaltonen.

Nykyisin suurin osa kambodžalaislapsista aloittaa koulun, mutta tytöille koulunkäynti ei edelleenkään ole itsestäänselvyys. Etenkin maaseudulla, missä Yisakin asuu, moni tyttö lopettaa koulun kesken. Useimmiten siksi, ettei siihen ole varaa. Täytyy mennä töihin ja tienata perheelle rahaa.

Koulutus on periaatteessa ilmaista, mutta on paljon pieniä maksuja – koulupuku, kirjat ja muut tarvikkeet, lisäopetus, matkat, ruoka – joihin monella perheellä ei yksinkertaisesti ole rahaa. Tytöt lopettavat koulun usein myös perustaessaan perheen, monen mittapuun mukaan aivan liian aikaisin.

Yisa on yksi Ulkomaanavun Kralanhin alueella tukemista stipendioppilaista, ja ilman tukea hänen koulunkäyntinsä olisi vieläkin vaikeampaa. Perheellä ei käytännössä ole muita tuloja kuin Yisan opintoihinsa saama tuki. Ruoka tulee pääasiassa omasta maasta, ja sukulaiset auttavat perhettä toisinaan. Silloin tällöin pientä tuloa kertyy myös oman maan tuotteiden myynnistä.

Vastuu painaa pieniä hartioita

Koti on vaatimaton, mutta siisti ja puhdas. Piha on hoidettu ja kasvimaa kukoistaa. Naapurissa asuu Yisan isän sisar, joka perheineen auttaa myös Yisan perhettä selviytymään arjesta.

Nuoren tytön pienillä hartioilla on kuitenkin paljon vastuuta. Isoäiti ei nuorru eikä äiti parane. Mitä sitten, kun tulee Yisan aika miettiä tulevaisuuttaan?

Yisa vilkuttaa hyvästiksi vierailijoille kotitalonsa pihassa. Naapurissa asuva isän sisko lapsineen auttaa myös Yisan perhettä selviytymään arjesta. Kuva: Ursula Aaltonen.

Yisa vilkuttaa hyvästiksi vierailijoille kotitalonsa pihassa. Naapurissa asuva isän sisko lapsineen auttaa myös Yisan perhettä selviytymään arjesta. Kuva: Ursula Aaltonen.

Kirkon Ulkomaanapu tukee köyhistä oloista tulevien ja syrjäytymisvaarassa olevien yläaste- ja lukioikäisten tyttöjen koulutusta Kralanhin alueella luoteisessa Kambodžassa. Suvivirsi-kampanja kerää tänä vuonna varoja koulutuksen tukemiseen Kambodžassa.

Teksti ja kuvat: Ursula Aaltonen