Kurja koulutus luo köyhyyttä

Yksi Kirkon Ulkomaanavun työn painopistealueista on koulutus. Kongossa entiset lapsisotilaat saavat ammattikoulutusta eri ammatteihin. Kuva: Ville Asikainen
Yksi Kirkon Ulkomaanavun työn painopistealueista on koulutus. Kongossa entiset lapsisotilaat saavat ammattikoulutusta eri ammatteihin. Kuva: Ville Asikainen

Kokonaan peruskoulun ulkopuolelle jäävien lasten määrä on laskenut, mutta opetuksen laatu voi olla heikko ja opettajat epäpäteviä. Joka viides lapsi läpäisee peruskoulun oppimatta lukemaan.

Seitsemän opiskelijaa jakaa noin 12 neliön asuntolahuoneen Sambian yliopiston kampuksella Lusakassa. Öisin vapaata lattiatilaa ei jää lainkaan. Vaatteet on sullottu vaatekaapin hattuhyllylle vierekkäinen ahdettuihin matkalaukkuihin.

Huoneen ainoaa työpöytää käytetään vuorotellen ennalta sovitun listan mukaan. Astiat tiskataan kerroskeittiöissä. WC-tilat ovat olemattomat.

Ongelmista huolimatta Sambian yliopiston opiskelijoista moni pitää itseään etuoikeutettuna.

Ensimmäinen syy on se, että yliopistoon on vaikea päästä. Ovet aukeavat alle kymmenelle prosentille hakijoista. Moni on sukunsa ainoa yliopistokoulutettava.

Mutta kyse on muustakin.

Sambia on yksi maista, joka kamppailee peruskoulutuksen äärimmäisen epätasaisen laadun kanssa.  YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon mukaan Sambian 15-24 -vuotiaista nuorista 25 prosenttia ei osaa lukea tai kirjoittaa. Koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 40 prosenttia kouluikäisistä lapsista on lukutaidottomia.

Merkille pantavaa on, että perustaitojen puutteesta kärsivät nekin lapset, jotka käyvät koulua.

Koko maailman 650 miljoonasta peruskouluikäisestä lapsesta 130 miljoonaa ei opi edes alkeita lukemisesta ja laskemisesta, vaikka he käyvät koulua. Tämä tarkoittaa, että joka viides peruskouluikäinen kuluttaa koulunpenkkiä oppimatta lukemaan edes sanomalehden otsikoita.

Ei ihme, että yliopistoon asti ponnistanut pitää itseään onnekkaana.

Huonoimmassa asemassa ovat lapset, jotka asuvat Saharan eteläpuolisen Afrikan maaseudulla. Näiden alueiden kouluihin on vaikea löytää pätevää – tai edes epäpätevää – opettajaa.

Kouluun ei välttämättä ole kunnollista tietä, ja perillä opetusvälineen virkaa voi toimittaa yksi liitu. Luokkahuoneessa saattaa olla 70-90 oppilasta kerrallaan. Lapsilla on tavallisesti useita eri äidinkieliä. Opettajan odotetaan hallitsevan useita oppiaineita ja opettavan niitä eri-ikäisille oppilaille jopa yhtä aikaa. Palkkaa maksetaan huonosti tai ei lainkaan.

Tällaiset näkymät eivät koulutettuja opettajia houkuttele. He pyrkivät töihin kaupunkeihin, joissa olosuhteet ovat paremmat.

Maalla opettajina toimivat pikakoulutetut, lasten vanhemmat tai palkattomat vapaaehtoiset.  Esimerkiksi Keniassa kuudennen luokan opettajat saivat vuonna 2010 tehdyssä testissä oikein keskimäärin 60 prosenttia heidän oppilailleen suunnitelluista kokeista.

Tilanne on nurinkurinen, sillä huonon opetuksen kierre on osaltaan seurausta onnistumisesta: yhä useampi lapsi pääsee nykyään aloittamaan koulun. Kokonaan peruskoulun ulkopuolelle jäävien lasten määrä laski vuosien 2000 ja 2011 välillä 102 miljoonasta 57 miljoonaan.

Samaan aikaan luokkakoot ovat kasvaneet ja opettajien tarve dramaattisesti lisääntynyt. Sambian yliopistonkin opiskelijoista kolmasosa opiskelee opettajankoulutuslaitoksella. Sinne on helpoin päästä, koska pääsyvaatimuksia on höllätty.

Opettajien määrän lisääminen ei ole ratkaisu, jos se tehdään opettajien koulutuksen ja taitojen kustannuksella. Jotta lasten oikeus koulutukseen voisi toteutua, tarvitaan jopa 1,6 miljoonaa pätevää perusasteen opettajaa ja heistä miljoona pelkästään Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.

Ongelma ei ole vain se, että epätasaisen perusopetuksen vuoksi mahdollisuus jatko-opintoihin aukeaa vain harvoille. Ilman perustaitoja on erittäin vaikea tehdä minkäänlaista tuottavaa työtä.

Mosambikissa tehdyn tutkimuksen mukaan lukutaitoinen maanviljelijä saa muun muassa todennäköisesti paremman sadon kuin lukutaidoton. Jos perustaitoja ei ole, lapsi todennäköisesti jatkaa perheen köyhyyden kierrettä.

Unescon viime vuoden raportissa Education for All – Global Monitoring arvioidaan, että 250 miljoonan lapsen perustaitojen puutteen hinta on vuosittain 129 miljardia dollaria. Se vastaa noin 10 prosenttia kaikesta koulutukseen käytetystä rahasta.

Jos opetuksen laatua ei pystytä parantamaan, on vaara, että lasten kouluun pääsemisen eteen tehty valtava kansainvälinen työ ei tuota ajateltua hyötyä.

Teksti: Satu Helin

Artikkeli on julkaistu Aamulehden Vierailija-palstalla 28.7.