Kriisitilanteessa koulu on toipumispaikka

Teksti: Teija Laakso
Kuva: Pasi Kattelus

Pakolaisleirin koulun opettajalla on edessään valtava tehtävä. Yhdessä luokassa voi olla jopa 300 oppilasta. He ovat kaikki joutuneet jättämään kotinsa. Moni on nähnyt tai jopa kokenut väkivaltaa –myös opettajat itse.

”Pakolaislapset tarvitsevat aikuisen, jolle voi puhua ja joka kuuntelee. Opettajat ovat usein kokeneet samaa kuin lapset, ja he voivat antaa tukea paljon paremmin kuin minä ikinä voisin. Opettajat tarvitsevat kuitenkin itsekin tukea”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun koulutusneuvonantaja Helena Sandberg.

Hän on tänä vuonna kiertänyt tutkimassa ja parantamassa pakolaislasten koulunkäyntimahdollisuuksia Ugandassa, Kreikassa, Keniassa ja Jordaniassa. Yksi työtehtävistä on pakolaisleirin koulujen opettajien kouluttaminen.

Luokka haltuun käsimerkeillä

Pakolaisleirin koulussa opettaja on usein pakolainen itsekin.

Näin on esimerkiksi 190 000 asukkaan pakolaisleirillä Kenian Kakumassa, josta Sandberg palasi kesällä. Yli 20 vuotta sitten perustetulla leirillä useimmat opettajat eivät ole saaneet lukiota ja hajanaisia kursseja kummempaa koulutusta.

Opettajat kaipasivat Sandbergin mukaan neuvoja esimerkiksi siihen, miten hallita luokkia, joissa on jopa 300 eri-ikäistä oppilasta.

”Moni opettaja käyttää ruumiillista kuritusta, vaikka se on kielletty. Heillä ei ole muuta keinoa – heihin itseensä on sovellettu samaa. Yritämme opettaa positiivisia vaihtoehtoja”, Sandberg kertoo.

Kakuman leirin opettajien osaamista täydennetään Ulkomaanavun ja yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tarjoamalla intensiivikurssilla.

Siellä annetaan maanläheisiä ja käytännöllisiä vinkkejä: oppilaita voi jakaa ryhmiin, luokan hallintaan voi käyttää käsimerkkejä ja vanhempia oppilaita voi hyödyntää apuopettajina.

Sandbergin mukaan monet opettajat ovat ryhtyneet käyttämään vinkkejä heti koulutuksen jälkeen.

Peruskoulutuksen jälkeen opettajille järjestetään ryhmäkokoontumisia, joissa he voivat jakaa kokemuksiaan. Lisäksi suunnitteilla on mobiilimentorointi. Siinä esimerkiksi suomalaiset opettajat voivat pitää kännykällä yhteyttä leirin opettajiin ja antaa näille etätukea.

Suomalaista mallia ei voi vain siirtää muualle

Helena Sandberg on kouluttanut opettajia pakolaisleireillä Jordaniassa, Ugandassa, Kreikassa ja Keniassa.

Helena Sandberg on kouluttanut opettajia pakolaisleireillä Jordaniassa, Ugandassa, Kreikassa ja Keniassa.

Sandberg on itse koulutukseltaan luokanopettaja, joka on viettänyt suuren osan elämästään Keniassa. Hän liittyi pari vuotta sitten Ulkomaanavun valmiusryhmään sekä Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisverkostoon.

Sen jälkeen hän on kouluttanut Ulkomaanavun asiantuntijana opettajia eri maiden pakolaisleireillä, kartoittanut Kreikassa pakolaislasten koulutusmahdollisuuksia ja kehittänyt opettajien kouluttamista varten opetusmateriaalia.

Yksinkertaista opettajien koulutus ei ole asiantuntijallekaan. Sandberg muistuttaa, että paikalliset olosuhteet on huomioitava jo koulutuksia suunniteltaessa, eikä suomalaista koulutusmallia voi noin vain siirtää muualle.

”Voin antaa ideoita, vinkkejä ja tukea, mutta paikallisten on itse otettava asia omakseen. Parhaita hetkiä ovatkin olleet ne, kun olen huomannut opettajien jatkavan siitä, mitä heille on opetettu.”

Psykososiaalista tukea tarvitaan

Aina ei pelkkä opettaminen riitä. Psykososiaalisen tuen tarve katastrofitilanteissa on viime vuosina kasvanut nopeasti. Esimerkiksi Syyrian sodan vuoksi yhä useampi pakolaisleirin koulun oppilas on joutunut todistamaan jopa perheenjäsenensä kuolemaa.

Monella katastrofin kokeneella on erilaisia psyykkisiä oireita.

”Hyvin tavallista on vaikkapa yleinen levottomuuden lisääntyminen ja keskittymiskyvyn puute”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun teemakoordinaattori Minna Peltola.

”Lapset kertovat nukkuvansa huonosti ja näkevänsä painajaisia.”

Peltola johtaa yhdysvaltalaisten kollegoidensa kanssa kansainvälistä tiimiä, joka kokoaa yhteistä psykososiaalisen tuen ohjeistusta. Ajatuksena on, että järjestöt soveltaisivat yhteisiä pelisääntöjä kouluttaessaan katastrofitilanteissa opettajia. Ohjeet on tarkoitus saada valmiiksi tämän vuoden lopulla.

Sirkuksesta tai käsityökerhosta apua

Katastrofitilanteissa koulun tärkein tehtävä ei olekaan välttämättä tarjota lapsille ensimmäisenä akateemista sivistystä vaan tukea, suojaa sekä tietoja ja taitoja uuteen elämäntilanteeseen.

Esimerkiksi Jordanian Zaatrin syyrialaispakolaisten leirillä Helena Sandberg on kouluttanut opettajia, jotka antavat oppilaille epämuodollista koulutusta ja ohjaavat harrastustoimintaa aina käsityökerhoista sirkuskouluun. Se ei korvaa koulua mutta pitää oppilaat aktiivisina ja auttaa heitä unohtamaan huolensa edes hetkeksi.