Kohtaloita Nepalista 4: Yllättävää naurua raunioiden keskellä

Isha Ulak, 17, ja hänen serkkunsa 12-vuotias Samira Ulak ei voi palata romahdusvaarassa olevaan kotiinsa. Kuva: Antti Helin
Isha Ulak, 17, ja hänen serkkunsa 12-vuotias Samira Ulak ei voi palata romahdusvaarassa olevaan kotiinsa. Kuva: Antti Helin

Traagisella tavalla talo näyttää jättimäiseltä nukkekodilta. Nelikerroksisesta talosta puuttuu kokonaan etuseinä, ja sisältä pilkistävät helposti tunnistettavat olohuone, keittiö ja makuuhuoneet. Huonekalut ovat paikoillaan.

Sisällä näkyy mies kulkemassa huoneesta toiseen keräämässä talteen arvoesineitä.

Talon vieressä kadulla, vanhan temppelin varjossa, viiden tytön ryhmä pelaa korttia.

”Kaksi ensimmäistä päivää olimme kauhuissamme”, Isha Ulak, 17, kertoo maanjäristyksestä.

”Nyt olo on jo vähän parempi, sillä jälkijäristykset ovat heikentyneet.”

Hänen serkkunsa, 12-vuotias Samira Ulak, alkaa nauraa hillittömästi. Syy nauruun ei selviä. Ehkä syynä on yllätys ulkomaalaisen kohtaamisesta tai maanjäristysten aiheuttaman jännityksen laukeaminen.

”Hän on aina ollut kova nauramaan”, Isha toteaa.

Vierestä lapsia katsova rouva, 46-vuotias Mangala Deri Sangami komentaa: ”Älkää naurako! Tämä on niin surullinen tilanne.”

Kotitalossa ei enää voi asua

Isha ja Samira kertovat, että heidän talonsa muurit ovat halkeilleet. Mangala-rouvan talolle on käynyt samoin.

”Olisi ollut parempi, että koko talo olisi sortunut”, Mangala sanoo päätään puistellen. ”Silloin voisin saada hallitukselta apua jälleenrakentamiseen. Talo on joka tapauksessa hyödytön. Ei siellä enää uskalla asua.”

Samassa tilanteessa on moni muukin Bhaktapurin vanhankaupungin asukas. Vaikuttaa siltä, että suurin osa kaupungin keskustasta on muuttunut asuinkelvottomaksi.

Melkein kaikki talot kärsineet pahoja rakenteellisia vaurioita, ja pienikin jälkijäristys voi ne kaataa.

12-vuotias Samira Ulak lähtee näyttämään omaa kotitaloaan. Ahtaudumme sisään matalasta oviaukosta, ja kuljemme hämärien huoneiden läpi sisäpihalle.

Talon takaseinästä on osa sortunut. Enää ei Samiraa naurata. Hän katsoo surullisena ympärilleen.

Isha sanoo: ”Hyvän ystäväni äiti ja isoäiti kuolivat. Monet muutkin kuolivat. Mutta mitä voimme tehdä? Meidän pitää vain jatkaa elämäämme.

Teksti ja kuva: Antti Helin

Auta Ishan ja Samiran kaltaisia ihmisiä saamaan hätäapua! Lähetä tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16499 (20€).