Koronavirus on vienyt toimeentulon ja uhkaa miljoonien lasten tulevaisuutta erityisesti maailman kehittyvissä maissa

Ovatko pahimmat pelot koronaviruksen leviämisestä kehitysmaihin toteutuneet? Olisi vaarallista ajatella, ettei covid-19-pandemialla ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia, vaikka tartuntamäärät näyttävät edelleen pieniltä.

Koronavirukseen oli kesäkuun loppuun mennessä sairastunut yli 9 miljoonaa ihmistä 188 maassa ja viruksen aiheuttamaan covid-19-tautiin on kuollut satoja tuhansia ihmisiä. Etukäteen koronaviruksen pelättiin iskevän kaikista kovimmin niihin, joilla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia suojautua ja päästä sairaanhoidon piiriin: kehittyvien maiden köyhimpiin ja pakolaisina eläviin ihmisiin.

Ovatko pahimmat pelot toteutuneet? Vastaus on: kyllä ja ei.

Koronaviruksen uhka sulki maailman maaliskuussa, ja noin neljä kuukautta myöhemmin näyttää yhä siltä, että tauti on kohdellut kaikkein rajuimmin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toimintamaihin kuuluvissa Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa koronaviruksen odotettiin etenevän nopeasti etenkin pakolaisleireillä ja köyhimmillä, tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla, joissa puhtaasta vedestä on pulaa ja ihmiskontaktien vältteleminen hankalaa.

Ensimmäisten pandemiakuukausien jälkeen tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet kohtuullisina. Tapauksia lasketaan ennemmin kymmenissä kuin kymmenissä tuhansissa. Miksi näin, vaikka voisi kuvitella, että covid-19-tauti leviäisi ja tappaisi juuri siellä, missä ihmiset elävät ahtaasti ja hygienian ylläpitäminen on hankalaa esimerkiksi puhtaan veden puuttumisen vuoksi?

Todellisten tartuntamäärien arvioiminen vaikeaa

Moni Afrikan maa, Kirkon Ulkomaanavun toimintamaat mukaan luettuina, ymmärsi pandemian kynnyksellä tilanteen vakavuuden. Ne sulkivat muun maailman kanssa samaan aikaan rajojaan, koulujaan ja rajoittivat ihmisten kokoontumista tartuntojen ehkäisemiseksi.

Alhaisia tartuntamääriä on osittain selitetty myös sillä, ettei tautitapausten ja niihin liittyvien kuolemien tilastoiminen ole itsestäänselvyys maissa, joissa sairaanhoidon piiriin, tehohoidosta puhumattakaan, pääsee vain pieni osa väestöstä.

Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe

Kirkon Ulkomaanavun työntekijä Alex Ahimbisibwe toimitti etäopetuksessa käytettyjä radioita Kyakan pakolaisasutusalueelle Ugandassa.

Olisi vaarallista ajatella, ettei koronaviruksella ole ollut Afrikan mantereella vakavia vaikutuksia. Huomionarvoista on, että koronavirus ei ole vain terveydellinen uhka. Pandemialla on laajoja välillisiä vaikutuksia etenkin kehittyvissä maissa.  Maailman terveysjärjestö WHO totesi kesäkuussa, että koronaviruksen vuoksi tehdyt rajoitukset ihmisten liikkumiselle ja taloudelle ovat lyöneet kovimmin juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja hauraimpiin yhteisöihin.

Naisia jonottamassa KUA:n rakentamalle käsienpesupisteelle Rwamwanjan pakolaisalueella.

Koronavirus vaikuttaa heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloon

Maailman köyhimpien maiden kehityssuunta on 1990-luvulta alkaen ollut hitaasti nousujohteinen. Kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana maailmassa on onnistuttu puolittamaan äärimmäinen köyhyys ja saatu muutenkin aikaan kehitystä, joka on vaikuttanut erityisesti kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Köyhyys ei ole poistunut, mutta miljoonien ihmisten elämä on parantunut. Kevään 2020 aikana tämä positiivinen suunta on muuttunut dramaattisesti, ja koronakriisiä on hyvin perusteltua kutsua pahimmaksi maailmaa uhkaavaksi humanitaariseksi kriisiksi sitten toisen maailmansodan.

YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan kehitysmaiden tulonmenetykset voivat nousta jopa 220 miljardiin euroon. Taustalla ovat esimerkiksi kehittyviin maihin suuntautuvien investointien ja siirtotyöläisten rahalähetysten väheneminen. Ehkäistäkseen pandemian taloudellisten menetysten aiheuttamaa äärimmäistä köyhyyttä, nälänhätää ja aliravitsemusta sekä epätasa-arvon kasvamista ja ihmisoikeustilanteen heikkenemistä kehittyville maille on suunniteltu erityistä lisälainoitusta ja vanhojen lainojen anteeksi antamista.

Maailmanpankki arvioi huhtikuussa, että koronaviruspandemia voi syöstä jopa 49 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen. Lukuja synkentävät arvioitujen noin 22 miljoonan niin sanotuissa keskitulon maissa asuvan ihmisen vajoaminen köyhyysrajan alapuolelle. YK:n maailman ruokaohjelman WFP:n johtaja David Beasley kertoi nälänhädän uhkaavan koronakriisin myötä jopa 265 miljoonaa ihmistä kesään 2020 mennessä. Se tarkoittaa ruoka-avusta riippuvaisten ihmisten määrän kaksinkertaistumista.

Tilanne Kirkon Ulkomaanavun toimintamaissa

KUA:n toimintamaissa Afrikassa koronavirustapaukset eivät vielä kesäkuun loppuun mennessä näyttäneet ryöstäytyneen käsistä. Koko Afrikassa tartuntoja oli havaittu 300 000, joista noin 8 300 oli johtanut kuolemaan. Lähes puolet Afrikan tartunnoista on todettu Etelä-Afrikassa.

Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen työn asiantuntijan Risto Ihalaisen mukaan numerot eivät kerro tilanteesta koko totuutta.

”Etelä-Afrikan tilastot ovat todennäköisesti ainoat suhteellisen luotettavat. Vaikka pandemia olisi täydessä vaiheessaan ja tartunnat kymmenissä tai sadoissa tuhansissa, viralliset tilastot erityisesti hauraista valtioista pysyisivät matalana jo testauskapasiteetin ja terveydenhuollon puuttumisen vuoksi”, Ihalainen sanoo.

KUA:n toimintamaiden osalta tilanne oli Johns Hopkinsin yliopiston mukaan kesäkuun lopulla seuraava:

Kenia 4 900 tartuntaa (parantuneita 1 700, kuolleita 128), Uganda 800 tartuntaa (parantuneita 700, ei kuolleita tilastojen mukaan), Somalia 2 800 tartuntaa (parantuneita 900, kuolleita 90), Keski-Afrikan tasavalta 3 050 tartuntaa (parantuneita 520, kuolleita 37) ja Etelä-Sudan 1 900 tartuntaa (parantuneita 200, kuolleita 36).

Virus leviää ihmisvirtojen mukana ja pandemia on edennyt nopeimmin siellä, missä matkustetaan eniten. Näin on käynyt esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltojen tapauksessa. KUA:n toimintamaista erityisesti Keski-Afrikan tasavalta ja Etelä-Sudan ovat etenkin rajojen sulkeutumisen jälkeen hyvin eristyksissä. Siksi on mahdollista, että pandemia on Afrikan maissa vasta alussa.

”On hyvin varhaista sanoa, että Afrikan manner on säästynyt koronapandemialta tai kuinka pandemia kehittyy erityisesti maissa, jossa pieni osa väestöstä on kontaktissa ulkomaailman kanssa, tai suojaako eristyneisyys vai myöhästyttääkö se vain viruksen saapumista”, Ihalainen sanoo.

Varoittavana esimerkkinä hän esittelee Afganistanin ja KUA:n toimintamaihin kuuluvan Nepalin.

”Virus alkoi levitä Nepalissa ulkomailta palaavien siirtotyöläisten mukana. Afganistanissa pandemia kehittyi nopeasti sen jälkeen, kun satoja tuhansia afgaaneja palasi Iranista, jossa covid-19 pysäytti talouden.”

Ompelusta itselleen ammatin Kyakan pakolaisasutusalueella opiskellut Butros Ahimidive.

Monen vastavalmistuneen toimeentulo on ollut uhattuna myös Kyakan pakolaisasutusalueella Ugandassa. Kuvassa ompelusta itselleen ammatin opiskellut Butros Ahimidive.

Koronaviruksen poikkeukselliset ehkäisytoimet uhka toimeentulolle

Valtioiden tiukat rajoitustoimet ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten toimeentuloon ja heikoimmassa tilanteessa ovat erityisesti mikro- ja pienyrittäjät, joiden toimeentulo on pitkälti heidän päivittäin myymiensä tuotteiden ja palveluiden varassa. Suuri osa ihmisistä globaalissa etelässä elää harmaan talouden piirissä olevan päivittäisen työnsä varassa. Talouden pysähtyessä he joutuvat etsimään vaihtoehtoisia tapoja tulla toimeen.

”Kun työtä ei enää ole, vähäisen omaisuuden myyminen ja nopea velkaantuminen ovat tyypillisiä seurauksia, joilla on pitkäkestoisia vaikutuksia. Lapset vedetään koulusta, ja perheiden tyttöjä naitetaan aikaisin taloudellisen selviämisen nimissä”, Ihalainen kertoo.

Juuri nämä pandemian toissijaiset vaikutukset iskevät jo nyt KUA:n toimintamaihin hyvin voimakkaasti ja pitkäaikaisin vaikutuksin.

Niihin lukeutuu myös koulujen sulkemisen aiheuttamat uhkat kokonaiselle sukupolvelle. Jo pandemian alkumetreillä todettiin, että meneillään on ennennäkemätön tilanne, jossa suurin osa maailman lapsista ja nuorista, peräti 90 prosenttia, on joutunut keskeyttämään koulunkäynnin. Yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa, joissa mahdollisuudet etäopetukselle ovat heikot. Erityisen riskin koulusta poissa oleminen muodosti niille maailman 111 miljoonalle tytölle, jotka elävät kehittyvissä maissa. Kriisin keskellä perheet saattavat herkemmin järjestää tyttölapsensa naimisiin.

Pandemian kaltaisen kriisin keskellä koulujen avaaminen luo lapsille ja nuorille rutiineja ja vähentää lapsiavioliittojen määrää ja lapsityövoiman käyttöä.

Etäopiskelua ugandalaisella Rwamwanjan pakolaisasutusalueella.

Kirkon Ulkomaanapu on tukenut radioilla esimerkiksi Rwamwanjan pakolaisasutusalueen koululaisten etäopiskelua. Kuvassa Uwasse Mbabazi (oikealla edessä) luokkatovereineen opiskelee englantia.

KUA:nkin toimintamaissa  on raportoitu naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä. Naisten on myös tiukkojen liikkumisrajoitusten vuoksi vaikea päästä esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palveluiden äärelle, mikä saattaa tulevaisuudessa näkyä esimerkiksi ei-toivottuina raskauksina, sukupuolitautien ja erilaisten niin sanottujen naistentautien lisääntymisenä. Pandemia on vaikuttanut maailman hauraimmissa valtioissa myös siihen, kuinka niiden terveydenhoitoresurssit riittävät maissa perinteisemmin tavattavien tautien ja sairauksien kuten malarian ja hivin hoitoon.

Pandemiaa ei ole vielä selätetty

Kesän alussa tautitapausten määrä oli WHO:n mukaan kaksinkertaistunut Afrikassa. Ensimmäisten 100 000 tartunnan rajan ylittämiseen Afrikalla kesti kolme kuukautta. Kesäkuun aikana tiedossa olevien tapausten määrä oli jo kolminkertaistunut 300 000:een.

”On selvää, että tartuntavauhti kiihtyy, vaikka Afrikan tartuntamäärät ovat vasta noin kolme prosenttia maailmanlaajuisista tartunnoista”, sanoi aluejohtaja Matshidiso Moeti WHO:sta kesäkuun puolivälissä.

Koronaviruksen kovat talousvaikutukset ovat saaneet monia Afrikan maita löyhentämään keväällä asetettuja rajoituksia, vaikka WHO on varoittanut, että pandemiakeskus on vasta siirtymässä Afrikkaan.

”Kotiin eristäytymispakko ja kauppojen ja yritysten sulkeminen on vaikuttanut raskaasti juuri heikoimmassa asemassa oleviin. Siksi erityisesti Afrikassa tasapainoilu ihmishenkien ja toimeentulon turvaamisessa on viruksen torjunnan ytimessä”, Moeti sanoi.

WHO:n synkimpien ennusteiden mukaan hitaan alun jälkeen koronavirus voi murjoa Afrikkaa jopa vuosia ja sen arvioidaan tappavan mantereella jopa 190 000 ihmistä seuraavan vuoden aikana.

Lue, mitä Kirkon Ulkomaanapu tekee koronaviruksen leviämisen estämiseksi kehittyvissä maissa.

Teksti: Elisa Rimaila
Kuvat: Hugh Rutherford

Suojaa perheitä koronalta!