Kohtaloita Nepalista 6: ”Sydämeni hakkaa yhä”

Sabita Moktan (vas.) raunioituneen talonsa edessä Bhattedandan alueella Nepalissa. Kuva: Antti Helin.
Sabita Moktan (vas.) raunioituneen talonsa edessä Bhattedandan alueella Nepalissa. Kuva: Antti Helin.

Sabita Moktan, 24, kuokkii hajamielisen näköisenä talonsa raunioita. Jäljellä on vain pätkä seinää oven ympärillä.

Aina välillä hän heittää irtotiilen pois edestä. Hän tekee työtä hitaasti ja ponnettomasti kuin kaiken voimansa kadottanut.

Sabita sanoo etsivänsä talonsa raunioista esiin vähiä ruokavarastojaan. Ilman kunnon välineitä työ näyttää mahdottomalta; pienikin talo romahtaa yllättävän isoksi rauniokasaksi.

”Meillä oli vähän maissia jäljellä, ja nyt sekin on hautautunut talon alla. Meillä ei ole enää mitään. Ensimmäisenä päivänä saimme vähän ruokaa naapureiltamme”, Sabita sanoo ja lysähtää raunioille istumaan.

Käsissään hän pyörittelee multakokkaretta.

”Olin ulkona pellolla, kun maa alkoi heilua. Juoksin kotiini hakemaan lapseni turvaan", kertoo sabita Moktan. Kuva: Antti Helin.

”Olin ulkona pellolla, kun maa alkoi heilua. Juoksin kotiini hakemaan lapseni turvaan”, kertoo sabita Moktan. Kuva: Antti Helin.

Sabita on köyhä omavaraisviljelijä, kuten kaikki hänen naapurinsa pienessä, syrjäisessä kylässä Bhattedandan alueella, metsäisten vuorten rinteillä.

”Olin ulkona pellolla, kun maa alkoi heilua. Juoksin kotiini hakemaan lapseni turvaan. Äitini sai ruhjeen jalkaansa, mutta hänkin on jo kunnossa.”

”Pelkään, että maanjäristys iskee uudelleen. Sydämeni hakkaa yhä. Myös lapseni pelkäävät kuolevansa. En edes tiennyt, että maanjäristys voi aiheuttaa tällaisia tuhoja.”

”Yhtäkkiä minusta on tullut koditon. En tiedä, missä voin asua. Jos saisin edes teltan, se antaisi suojaa sadekaudelta.”

Jo nyt Nepalissa on satanut öisin, mutta varsinainen sadekausi alkaa kesäkuussa, kun rankat monsuunisateet alkavat piestä maaseutua.

”En uskalla edes kuvitella, millaiseksi elämämme silloin muuttuu.”

Nyt Sabita asuu rikkoutuneista aaltopelleistä kyhätyssä pikkuruisessa majassa, jonka hän jakaa seitsemän naapuriperheen kanssa. Sade tulee katosta läpi.

”Öisin on hyvin kylmä. Meillä ei ole edes tarpeeksi vilttejä. Nekin jäivät talojen alle.”

Naapurit ovat samassa ahdingossa: Bhattedandan alueella 90 prosenttia taloista tuhoutui. Hänen pienessä Nayagaun-kylässään ei näy yhtään ehjää taloa.

Alueella on usean vuoden ajan toiminut Naisten Pankki, jonka on hankkeet toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Alueen maanviljelijöiden laina- ja säästöryhmät ovat mahdollistaneet jäsenilleen edullisia pienlainoja.

Sabita kertoo ottaneensa viime vuonna itsekin pienlainan, joka auttoi häntä saamaan pienen peltotilkkunsa vihanneksia torille myyntiin. Tuloillaan hän osti ruokatarpeita, vilttejä ja pienen aurinkokennon, jolla hän saattoi valaista kotiaan öisin.

Tänäkin vuonna Sabita oli suunnitellut ottavansa pienlainan samaan tarkoitukseen, mutta suunnitelma sortui maanjäristyksen mukana. Talonsa lisäksi Sabita menetti peltotilkkunsa maanvyörymän alle.

”Enää en tiedä mitä tehdä. En osaa ajatella tulevaisuutta.”

Kuin ihmeen kaupalla aurinkopaneeli selvisi tuhosta. Se nököttää nyt aaltopeltimajan nurkalla.

Tuskin sekään riittää tuomaan valoa tähän pimeyteen.

Isoäiti Rita Muktan sai jalkaansa ison ruhjeen, mutta pystyy jo kantamaan vuodenvanhaa lapsenlastaan. Kuva: Antti Helin.

Isoäiti Rita Muktan sai jalkaansa ison ruhjeen, mutta pystyy jo kantamaan vuodenvanhaa lapsenlastaan. Kuva: Antti Helin.

Teksti ja kuvat: Antti Helin

Auta Sabitan kaltaisia ihmisiä saamaan hätäapua! Lähetä tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16499 (20€).

Lue lisää