Kohtaloita Nepalista 2: “Ihmeellinen selviytyminen”

Jeena Shrestra selviytyi maanjäristyksestä hengissä, vaikka kaikki ympäriltä romahti. Vasemmalla naapuritalon sukulaispoika, kymmenvuotias Sijen Shrestra. Kuva: Antti Helin.
Jeena Shrestra selviytyi maanjäristyksestä hengissä, vaikka kaikki ympäriltä romahti. Vasemmalla naapuritalon sukulaispoika, kymmenvuotias Sijen Shrestra. Kuva: Antti Helin.

Jokaiseen katastrofiin mahtuu myös ihmeellisiä selviytymistarinoita. Jeena Shrestra koki yhden sellaisen. Hän istui talonsa kolmannessa kerroksessa keittiön pöydän ääressä, kun maanjäristys iski.

Katto, portaat ja ulkoseinät sortuivat ympäriltä. ”Olin varma, että tämä on loppuni, Jeena sanoo.”

Mutta sisäseinät pitivät. Kun järistys oli ohi, Jeena istui edelleen tuolillaan pöydän ääressä, tosin nyt ulkoilmassa, ympärillään romahtaneen katon jäänteet.

”Pääsimme turvaan naapuritalon kautta, joka oli säilynyt ehjänä.”

Myös hänen setänsä ja tätinsä selvisivät kuin ihmeen kaupalla.

”He liukuivat alas kadulle sortuvien tiilien mukana.”

Kun kysyn Jeenalta, aikooko hän pelastaa raunioista hyvän onnen pöydän, joka yhä näkyy romahtaneen keittiön keskellä, Jeena katsoo minua ihmetellen.

”Katso nyt sitä. Sehän on ihan romuna.”

Nyt Jeena asuu teltassa aukiolla keskustan kupeessa.

”Saimme eilen hallitukselta apuna kaksi telttaa. Mutta meitä on paikalla neljäkymmentä ihmistä. Telttoihin ei mahdu kuin kaksi perhettä.”

”Minulla ei ole aavistustakaan, mistä saamme rahat, joilla voimme rakentaa talomme uudelleen.”

Jeena pelkää, että hän joutuu keskeyttämään taloustieteen opintonsa ja menemään töihin, jotta perhe voi rakentaa talonsa uudelleen.

Silti hän jaksaa jo hymyillä muutaman päivä maanjäristyksen jälkeen, kun kaivan kameran esille.

Kainalossaan hänellä on naapuritalon sukulaispoika, kymmenvuotias Sijen Shrestra, joka on selvästi vielä järkytyksen vallassa. Hän ei saa sanaa suustaan.

Tällaiset katastrofit jäävät vaivaamaan etenkin lapsia, joilla ei useinkaan ole valmiuksia käsitellä kokemaansa mielessään.

Bhaktapurin kaupunki kärsi pahoin myös Nepalin edellisessä pahassa maanjäristyksessä vuonna 1934.

Vuosi sitten, kun olin tavallisena turistina käymässä Bhaktapurissa, tapasin kotinsa edustalla vanhan naisen, jolta kysyin aikamme juteltuamme hänen ikäänsä. Rouva vastasi: ”Olin viisivuotias, kun suuri maanjäristys iski.”

Toivottavasti nuori Sijen tulee muistamaan ikänsä jonkin toisen merkkitapahtuman mukaan.

Teksti ja kuva: Antti Helin

Auta Jeenan kaltaisia ihmisiä saamaan hätäapua! Lähetä tekstiviesti LAHJOITUS numeroon 16499 (20€).

Lue lisää