John Kiziwozia odotti pelkkä pusikko

Kun Joihn Kiziwoz palasi evakkomatkalta kotiin, maja oli tuhottu ja omaisuus varastettu, Hän nukkui ensimmäiset yönsä itse aikoinaan istuttamansa voipuun alla.
Kun John Kiziwoz palasi evakkomatkalta kotiin, maja oli tuhottu ja omaisuus varastettu. Hän nukkui ensimmäiset yönsä itse aikoinaan istuttamansa voipuun alla.

Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen

Samaan aikaan kun Etelä-Sudanin pohjoisosissa yhä taistellaan, monet maan yli kahdesta miljoonasta pakolaisesta ovat palaamassa kotiseudulleen. Usein kotimajan tilalla odottaa pelkkä pensaikko.

Kapinalliset hyökkäsivät kahdesta suunnasta. John Kiziwozilla, 60, ei ollut aikaa harkita eikä pakata tavaroita. Kisiwozin ystävä otti häntä kädestä. ”Nyt täytyy juosta”.  Kädestä pitäjää tarvittiin, koska Kiziwoz on  lähes sokea.

”Kaikki tämän alueen asukkaat lähtivät juoksemaan savannille. Kapinalliset seurasivat perässä ja ampuivat. Ystäväni sanoi, että ihmisiä kaatuu joka puolella, mutta itse en voinut nähdä ruumiita. Pakenin vain henkeni edestä”, hän kertoo kotonaan Piborin kylässä itäisessä Etelä-Sudanissa.

Kiziwoz selvisi piilottelemalla kaksi viikkoa savannilla henkiin jääneiden naapureidensa kanssa ja syömällä lehtiä puista. Sen jälkeen hänet kuljetettiin evakuointilennolla pääkaupunkiin Jubaan. Siitä on nyt vähän alle kaksi vuotta.

”Silloin en tiennyt, voinko koskaan tulla takaisin.”

Kuivuus uhkaa suurta osaa Etelä-Sudanin maaseudusta. Se vaikeuttaa myös palaavien pakolaisten tilannetta, sillä uusia viljelmiä on vaikea saada tuottamaan eikä entistä satoa ole vielä varastossa.

Kuivuus uhkaa suurta osaa Etelä-Sudanin maaseudusta. Se vaikeuttaa myös palaavien pakolaisten tilannetta, sillä uusia viljelmiä on vaikea saada tuottamaan eikä entistä satoa ole vielä varastossa.

Kotiin palataan tyhjin käsin

Etelä-Sudanin vuosikymmeniä jatkuneet väkivaltaisuudet kärjistyivät uudelleen joulukuussa 2013. Väkivaltaisuuksien seurauksena Etelä-Sudanissa on yli 1,6 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.  Naapurimaihin on pennut noin 600 000. Suurin osa on pakolaisleireillä Ugandassa, Etiopiassa ja Keniassa.

Vaikka elokuussa kirjoitetun rauhansopimuksen ehdoista suuri osa on yhä täyttämättä, moni on tahtonut palata tänne Piboriin heti kun mahdollista. Tänä vuonna palaajia on ollut varovaisenkin arvion mukaan kymmeniä tuhansia.
Piboriin matkaaminen on vaikeaa, sillä tiet ovat osittain kulkukelvottomia ja niitä uhkaavat puolisotilaalliset rosvojoukot. Juuri nyt Piboriin pääsee ainoastaan satunnaisilla lennoilla.

Lentomatka on kallis, eikä mukaan saa usein ottaa juuri mitään. Kävelymatka pääkaupungin Juban pakolaisleiriltä kestää 30 päivää, mutta moni yrittää sitäkin. Mukana tuodaan vain päällä olevat vaatteet. Halu kotiin on kova.

Kävelykeppikin oli varastettu

Raskaan matkan jälkeen kotona odottaa vain pusikoitunut ruoholäntti.

”Kun palasin takaisin toukokuussa, en ollut uskoa silmiäni. Kaikki, aivan kaikki oli viety. Koti oli hajotettu ja sen rakennusaineet viety. Kaikki, mitä nyt näet on uutta. Jopa kävelykeppini oli otettu”, Kiziwoz kertoo.

Samoin kävi kaikille alueen asukkaille.  Kun ensimmäiset uskaliaat palasivat Piboriin vuoden 2015 alkupuolella, kylästä olivat jäljellä vain Piborin voipuut. Alkukesään asti Piboriin palaajia oli satoja päivittäin. Kun alueelle pääsemisen lähes mahdottomaksi tekevä sadekausi joulun jälkeen päättyy, palaajia odotetaan olevan jopa yli tuhat päivässä.

Mary Mano pakeni juosten armeijan hyökkäystä talvella 2014. ”Se oli pelkkää kaaosta. Ne jotka olivat lasten lähellä, nappasivat heitä kädestä ja juoksivat. Muut juoksivat yksin. Ihmiset joutuivat hajalleen. Moni etsi perheenjäseniä jopa kuukauden. Kaikki eivät löytäneet toisiaan koskaan.”

Mary Mano pakeni juosten armeijan hyökkäystä talvella 2014. ”Se oli pelkkää kaaosta. Ne jotka olivat lasten lähellä, nappasivat heitä kädestä ja juoksivat. Muut juoksivat yksin. Ihmiset joutuivat hajalleen. Moni etsi perheenjäseniä jopa kuukauden. Kaikki eivät löytäneet toisiaan koskaan.”

Ongelmana koulutuksen puute

Uuden elämän rakentaminen tyhjästä on vaikeaa. Koulutusta ei ole kenellekään, ja hyvin harva osaa lukea ja kirjoittaa.
”Minulla ei ole mitään taitoa, jolla voisin elättää itseni”, sanoo ensimmäisten joukossa viime tammikuussa Ugandasta Piboriin palannut neljän lapsen äiti Mary Mano.

”Jos saan jostain siemeniä, aion yrittää viljelyä, mutta sitä ennen on raivattava pelto ja rakennettava oma maja.”

”En halua enää koskaan lähteä”

Piborissa majoihin tarvittavien rakennustarvikkeiden , kaislojen ja tukipuiden, hinnat ovat pilvissä. Markkinoilta on vaikeaa löytää peruselintarvikkeita kuten sokeria tai perunoita.

Palaajille kaikki tämä merkitsee kuitenkin raskaan evakkoajan loppua.
”Kun palasin ja näin kyläni ja maapalani, en tuntenut mitään muuta kuin kiitollisuutta. Se oli elämäni onnellisin päivä”, John Kiziwoz sanoo.

”Tämä on se koti, jossa synnyin. En halua enää koskaan lähteä, vaan jään tänne ja hankin takaisin kaiken, minkä menetin.”

Juttu julkaistu Lännen median lehdissä 22.12.2015. Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun uutistuottaja.

 

Etelä-Sudanin väestöstä alle kolmasosa on lukutaitoisia

Maailman nuorin valtio itsenäistyi vuonna 2011.

Väkivaltaiset konfliktit ja sodat ovat riivanneet maata jo 1950-liuvulta lähtien. Kyse on sekä etnisistä että varallisuuden jakoon liittyvistä konflikteista.

Etelä-Sudanin itsenäistymisen jälkeen presidentti Salva Kiir ja varapresidentti Riek Machar ajautuivat riitoihin, joiden seurauksena käynnistyi etnisen puhdistuksen piirteitä saanut sisällissota joulukuussa 2013.

Maan noin 11 miljoonasta asukkaasta yli 2 miljoonaa on pakolaisia. Pakolaiset jäävät maan sisälle tai naapurimaihin. Eurooppaan he eivät juuri pyri. Tämän estää köyhyys sekä huono koulutustaso. Vain 25-30 prosenttia eteläsudanilaisista osaa lukea.

Uusin rauhansopimus allekirjoitettiin elokuun lopussa 2015, mutta sen ehtoja on noudatettu huonosti.

Kirkon Ulkomaanapu on SPR:n kanssa ainoa Etelä-Sudanissa toimiva suomalaisjärjestö. Ulkomaanapu työskentelee Piborin alueella muun muassa pakolaislasten kouluttamiseksi ja alueellisten konfliktien ratkaisemiseksi.