Ennen paperiton siirtolainen, nyt lampaiden kasvattaja

Roselène Riviene, 35, oli paperiton siirtolainen Dominikaanisessa tasavallassa, ennen kun hän sai Kirkon ulkomaanavun lampaita. Kuva: Marjut Tervola
Roselène Riviene, 35, oli paperiton siirtolainen Dominikaanisessa tasavallassa, ennen kun hän sai Kirkon ulkomaanavun lampaita. Kuva: Marjut Tervola

Ennen Roselène Riviene sai elantonsa polttamalla puuhiiltä maamiilussa Dominikaanisessa tasavallassa. Nyt hän kasvattaa lampaita kotonaan Haitissa.

Kapeista puiden rungoista ja kuivatuista banaaninlehdistä rakennetun talon edessä kyykkii nainen. Hän on keskittynyt työhönsä. Naisen edessä on hiekkasäkki ja sen päällä mascritie-puusta kerättyjä hedelmien siemenkotia. Sormet näpertävät tottuneesti roskat irti siemenkodista.

”Katsokaa, tällaista näistä tulee”, Roselène Riviene kertoo ja avaa purkin. Siinä on vihreänmustaa tahnaa.

Riviene sanoo valmistavansa mascritien hedelmistä hiusöljyä. Kun siemenet keitetään kuumassa vedessä, öljy nousee pintaan. Mascritie-öljyä on käytetty Haitissa satojen vuosien ajan.

Yhdestä purkista hän pyytää sata gourdea eli vajaat kaksi euroa.

Hiusöljyn valmistamisen takia moni arjen askar on jäänyt kesken. Likainen vaatemytty kivikasan päällä odottaa pyykkäystä. Maassa banaaninlehtien päällä kuivuvat juuri tiskatut astiat. Pihapiirissä pyörii kolme lammasta.

Lampaita kierrätetään

Lampaat ovat Roselène Rivienen toimeentulon turva – ja vierailumme syy.

Riviene on mukana Kirkon Ulkomaanavun hankkeessa, jonka tavoite on parantaa köyhissä syrjäkylissä asuvien perheiden toimeentuloa. Kukin ohjelmaan valittu perhe on saanut kaksi lammasta. Kriteerinä avulle on ollut köyhyys.

Lampaita ei kuitenkaan saa vastikkeetta. Kun ne poikivat, on perheen luovutettava yksi lammas takaisin hanketta toteuttavalle järjestölle. Järjestö antaa lampaan eteenpäin uudelle tarvitsijalle.

Näin lampaisiin tehty sijoitus pannaan kiertämään, ja koko kyläyhteisö hyötyy.  Forêt de Pinsin alueella lampaita on saanut jo 319 perhettä.

Paperittomien oikeudet vähäiset

Roselène Riviene sai lampaansa vuonna 2012. Sitä ennen hän työskenteli pitkiä aikoja Dominikaanisessa tasavallassa. Se ei ole tavatonta haitilaisille – eikä varsinkaan Rivienelle, joka asuu vuoristoseudulla Forêt de Pinsissa, vain muutaman kilometrin päästä rajalta. Kukkulan takaa voi nähdä vieraan maan.

Sadoille tuhansille haitilaisille naapurimaa tarkoittaa työtä ja toimeentuloa – vaikka he usein päätyvät rajan takana tekemään huonosti palkattuja hanttihommia.  Kuten Riviene. Hän pyykkäsi käsin vaatteita ja valmisti puuhiiltä polttamalla puuta maakasasta tehdyn miilun alla.

Paperittomana siirtolaisena muuta työtä ei saanut. Kansalaisoikeudet eivät tosin ole juuri sen paremmin kotimaassa Haitissakaan. Koska Rivienellä ei ole henkilöpapereita, lampaat ovat hänen miehensä nimissä. Haitissa paperiton kansalainen ei voi omistaa eläimiä.

Raha menee lasten kouluttamiseen

Roselène Rivienen lampaat ovat saaneet neljä poikasta, joista hän on myynyt kolme. Viime vuonna hän oli kuitenkin niin tiukoilla, että joutui myymään karitsan. Siitä Riviene sai 1 250 gourdea, kun aikuisesta lampaasta voi saada 4 000 gourdea.

”Tarvitsin rahaa. Maksoin tuotolla lasten koulumaksuja.”

Riviene, 35, on synnyttänyt yksitoista lasta. Esikoinen on 21-vuotias, kolme lasta on menehtynyt. Lapsista kaksi, kuusi- ja neljävuotiaat, asuvat kotona. Muut lapset äiti on lähettänyt kaupunkiin sukulaisten luo. Rivienellä ei ole varaa elättää kaikkia.

”Lapseni asuvat Port-au-Princessä.”

Lasten lähettäminen sukulaisille tai tuttaville maaseudulta kaupunkiin on Haitissa tavallista. Usein syynä on rahan puute, eikä maaseudulla aina ole yläkoulua vanhemmille lapsille.

”Tässä kylässä on vain yksi kirkon tukema yksityiskoulu”, Riviene kertoo ja viittoo alas laaksoon, jossa koulu sijaitsee.

Yksityiset koulut eivät välttämättä ole valtion kouluja parempia. Kuitenkin ne ovat usein yhteisökouluja kalliimpia. Roselène Rivienen kahden lapsen koulumaksut ovat vuodessa yhteensä 4000 gourdea eli noin 70 euroa. Lisäksi lapsille pitää ostaa koulupuvut ja reput.

Perhe saa lisätuloja pellolta

Roselène Rivienen perhe saa elantonsa lampaan hoidon lisäksi maanviljelyksestä. Hänen miehensä työskentelee parhaillaan pellolla, jossa kasvaa perunoita, maissia, papuja ja porkkanoita.

”Jos sato onnistuu hyvin, myymme ne.”

Viljely vuoristossa on haasteellista. Joinakin kausina sataa vähän, eikä pohjavettä ole. Toissa vuonna hurrikaani pilasi sadon ja vei monelta perheeltä kodin.

Rivienen lampaat poikivat jälleen tänä keväänä. Karitsoja syntyy kerrallaan yksi tai kaksi, ja Rivienen pitää maksaa velkansa luovuttamalla yksi karitsa järjestölle. Tavallisesti luotto pitää maksaa heti kun uuhi poikii, mutta Riviene on saanut järjestöltä lisäaikaa velan maksuun.

Vaikeuksistaan huolimatta Roselène Riviene on kiitollinen: ennen kaikkea siitä, ettei hänen tarvitse enää lähteä töihin Dominikaaniseen tasavaltaan.

”En käy siellä enää. Minulla on nyt nämä”, hän osoittaa lampaitaan.

Teksti: Marjut Tervola