EAPPI-ohjelma täyttää 10 vuotta – haastattelussa ensimmäinen EAPPI Heidi Kumpulainen

Heidi Kumpulainen.
Heidi Kumpulainen oli ensimmäinen suomalainen vapaaehtoinen, joka lähetettiin EAPPI-ohjelmaan.

Miksi EAPPI-ohjelma kiinnosti, Heidi Kumpulainen?

”Olin ollut alueella jo aikaisemmin ja opiskellut Lähi-idän, erityisesti Israelin ja Palestiinalaisalueiden historiaa ja politiikkaa. Vuonna 2002 olin heprean kesäkielikurssilla Jerusalemissa, kun yliopistolla räjähti pommi. Useita ihmisiä kuoli ja kaksi läheistä ystävääni haavoittui. Väkivallan tuleminen lähelle vahvisti käsitystäni siitä, että konfliktille täytyy tehdä jotakin.”

”Syksyllä 2004 olin lähdössä opiskelijavaihtoon Jerusalemin heprealaiseen yliopistoon tekemään pro gradu -tutkielmaa naisten rauhandialogista. Tunsin, että halusin samalla tehdä myös jotain konkreettista tilanteen hyväksi. Googletin erilaisia vapaaehtoisohjelmia palestiinalaisalueilla, ja löysin EAPPI-vapaaehtoisen kirjoituksen Kirkon Ulkomaanavun verkkosivuilta. Ulkomaanapu oli siinä vaiheessa tukenut EAPPI-ohjelmaa rahallisesti, mutta suomalaisia vapaaehtoisia ei vielä ollut lähetetty alueelle.”

”Innostuneena tiedustelin Ulkomaanavulta, olisiko mahdollista osallistua ohjelmaan. Siinä yhdistyivät monet sellaiset asiat, joita arvostin: ihmisoikeuksien kunnioittaminen, molempien konfliktin osapuolten kanssa työskentely sekä väkivallattomuus. Tiukan haastattelun jälkeen sain alustavan myöntävän päätöksen, mutta paikan päällä kävin vielä keskustelemassa EAPPI-koordinaattorin kanssa. Vierailin myös katsomassa vapaaehtoisten työtä Hebronissa, ennen kuin lopullinen päätös varmistui.”

Minkälainen ohjelma oli alkuaikoina – miten se erosi nykyisestä?

”Olin ensimmäinen suomalainen vapaaehtoinen, joka lähetettiin ohjelmaan. Sitä kautta haluttiin kokeilla, voisiko suomalaisia vapaaehtoisia lähettää jatkossakin mukaan. Aluksi haluttiin myös pitää matalampaa profiilia vaikuttamistoiminnan suhteen, kun ei ollut varmuutta siitä, miten ohjelma vastaanotettaisiin Suomessa.”

”EAPPI-ohjelma on Suomessa nyt paljon järjestäytyneempi. Vapaaehtoiset tuntuvat verkostoituneen keskenään hyvin. Erilaisia kampanjoita, kuten esimerkiksi Alkuperä merkkaa, järjestetään avoimemmin. Näkyvyyttä on lisätty: esimerkiksi ohjelmalla on suomalaiset verkkosivut.”

Minkälainen oli kenttäkokemuksesi?

Get Involved Eappi programme Finn Church Aid

”Aloitin EAPPI-vapaaehtoisena heinäkuussa 2005 Hebronissa. Vapaaehtoisjaksoni kesti kolme kuukautta. Tiimini keskeisiin tehtäviin kuului työskentely Hebronin Tel Rumeidan alueen lasten kanssa. Alueen koulu sijaitsee aivan israelilaisten siirtokuntien puristuksessa ja jotkut lapset joutuvat kulkemaan myös tarkastuspisteen läpi päästäkseen kouluun. Meidän tehtävämme oli turvata lasten päivittäinen koulumatka. Koin työmme äärimmäisen tarkoituksenmukaisena, sillä en ole koskaan missään todistanut lasten aitoa pelkoa niin läheltä kuin Hebronissa. Tel Rumeidan palestiinalaisyhteisö otti meidät hyvin vastaan. Samoin meillä oli toimiva kommunikaatioyhteys israelilaissotilaisiin, jotka oli komennettu alueelle.”

”Alueen ja lasten tulevaisuus näyttäytyi hyvin synkkänä. Millainen tulevaisuus on lapsella, joka kasvaa vakivallan keskellä ja jolla ei ole turvallista paikkaa leikkiä ulkona? Miten jaksavat sellaiset perheet, joiden pihoille siirtokuntalaiset kaatavat roskiaan ja tuhoavat omaisuutta? Samalla kuitenkin koin olevani etuoikeutettu, kun sain todistaa yhteisön päivittäistä rohkeutta yrittää jatkaa normaalia elämää epänormaalin vakivaltaisen tilanteen keskellä. Se antoi toivoa ja auttoi jaksamaan synkkinäkin hetkinä.”

Minkälaista vaikuttamistyötä tehnyt olet tehnyt, tai muuten ollut mukana toiminnassa vuosien varrella?

”Palattuani osallistuin Ulkomaanavun kautta useisiin tapahtumiin. Seurakuntavierailuilla kerroin työstäni Hebronissa ja alueen tilanteesta. Olin myös vuoteen 2009 asti Amnesty Internationalin Suomen osaston Israel-Palestiina -asiantuntija, ja siinä ominaisuudessani koordinoin useita tapahtumia, joissa EAPPI-kokemuksesta oli hyötyä.”

”Israelin ja Palestiinan tilanteesta tekee erityisesti vaikuttamistoiminnan kannalta haasteellisen se, että monilla, jotka eivät ole edes käyneet alueella, on mielipide siitä miten konflikti pitäisi ratkaista ja kuka on syypää ja kuka uhri. Useilla on kokemusta vain konfliktin toisen osapuolen näkemyksistä, mikä tekee näkökannoista usein kärjistettyjä ja yksipuolisia.”

”Itse koin, että EAPPI-ohjelman kautta avautui uudenlainen tapa tehdä vaikuttamistyötä, kun työtä tehdään sekä israelilaisten rauhanjärjestöjen että palestiinalaisten yhteisöjen kanssa. Myös se on mielestäni tärkeää, että ohjelma ei yritä keksiä ratkaisuja, vaan tukee paikallisia heidän omissa pyrkimyksissään rauhaan. Paikalliset itse ovat loppujen lopuksi ne, joiden täytyy ratkaisut tehdä ja myös elää ratkaisujen seurauksien kanssa.”

”Muistan, että välillä puhuessani EAPPI-kokemuksestani yleisössä saattoivat tunteet kuumeta, mutta koin, että vaikuttamistyössä auttoi faktoihin pitäytyminen. Myös sellaiset yleisesti tunnustetut ohjenuorat kuten kansainvälinen oikeus ja humanitaarinen laki ovat hyvä pohja ponnistaa kohti tilanteen hahmotusta. Lisaksi henkilökohtainen taustani: se, että olen ollut sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla, auttoi suhtautumaan erilaisiin mielipiteisiin.”

Miten EAPPI-kokemus vaikutti sinuun?

”EAPPI-kokemuksesta jäi pysyvä halu toimia Israelin ja Palestiinan tilanteen hyväksi. Kun ajattelen konfliktia, ajattelen niitä ihmisiä jotka olen oppinut tuntemaan – niin palestiinalaisia kuin israelilaisia. Sitä kautta muodostuu tahto toimia konfliktin ratkaisun puolesta vastakkainasettelujen sijaan. Samoin uutiset alueelta eivät enää ole abstrakteja. Konfliktin ja väkivallan ulottuvuudet ymmärtää hyvin konkreettisesti.”

”Uskon, etta EAPPI-ohjelma vaikutti myös siihen, että palasin alueelle uudelleen töihin, vaikkakin kymmenen vuotta EAPPI-kokemuksen jälkeen. Työskentelen tällä hetkellä EU:n kriisinhallintamissiossa, joka pyrkii rakentamaan Palestiinan poliisin ja oikeusjärjestelmän kapasiteettia. Asun Jerusalemissa. Töissä käyn Ramallahissa, mutta koen edelleen, että Hebron on Länsirannan kotikaupunkini.”

Mitä mieltä olet EAPPI:n merkityksestä silloin, nyt ja lähitulevaisuudessa?

”Koen, että EAPPI-ohjelma on tärkeä kolmella eri tavalla. Ensinnäkin, ohjelmalla on merkitystä paikallisille yhteisöille. He kokevat, että heitä ja heidän hätäänsä ei ole unohdettu. Toiseksi, omalla kohdallani koin, että ohjelma muutti myös minua vapaaehtoisena ja lisäsi ymmärrystäni konfliktista ratkaisevasti. On eri asia lukea asioista kuin kokea ne omakohtaisesti. Kolmanneksi, ohjelma lisää tietoa Israelin ja Palestiinan tilanteesta vapaaehtoisten lähtömaissa, kun vapaaehtoiset kertovat kokemuksistaan. Lisäksi teologina näen, että EAPPI-ohjelmalla on vahva sanoma kirkoille ympäri maailman. Tuo sanoma on osoittaa solidaarisuutta rauhantekijöitä kohtaan tavalla, joka haastaa ylittämään kaikki perinteiset konfliktin kahtiajaottelut.”

”EAPPI-ohjelman merkitys ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin lisääntynyt. Tilanteelle ei näy ratkaisua ja väkivallan kierteeseen joudutaan yhä uudelleen ja uudelleen. Toivon kipinöitä tarvitaan lisää. Koen, että EAPPI-ohjelma on yksi sellainen.”

Miksi Ulkomaanapu päätti lähteä mukaan EAPPI-ohjelmaan, Sylvia Raulo?

”Työskentelin vuonna 2005 Ulkomaanavun vaikuttamisyksikön päällikkönä. Päätös lähettää suomalaisia mukaan EAPPI-ohjelmaan oli varsin helppo, koska ohjelma oli kirkkojen yhteinen kansainvälinen ohjelma, ja myös Suomessa ortodoksisen kirkon ulkomaanapu ja NNKY olivat kiinnostuneita. Omien vapaaehtoisten tarkkailijoiden kautta saimme suoraa tietoa tapahtumista paikan päällä ja pystyimme tukemaan niin juutalaisia rauhanaktivisteja kuin palestiinalaisia yhteisöjä. Ulkomaanapu haluaa osaltaan olla mukana luomassa ratkaisua konfliktin ja piittaamattomuuden ilmapiirin sijaan.”

Teksti: Kaisa Honkala

Kuva: Maria Santto