Danny löysi turvaverkon Kreikasta

Lasten ja nuorten yhdessä tekemä maalaus kuvaa venematkaa.

17-vuotias Danny istahtaa pöydän ääreen hiljaisena. Takana on raskas matka kotimaasta Pakistanista Kreikkaan. Matkan kuormittavuutta lisäsi se, että Danny matkusti seurueen mukana yksin, ilman tuttuja perheenjäseniä.

Teksti ja kuvat: Johanna Kurki

”Veneemme rantautui Lesboksen saarelle Mytilinin kaupunkiin viime syyskuussa. Olin saarella neljä päivää. Sitten viranomaiset siirsivät minut Ateenaan”, Danny kertaa tapahtumia.

Danny on yksi niistä 800 alaikäisestä rekisteröidystä lapsesta, jotka oleskelevat tällä hetkellä Kreikassa ilman oman perheen turvaverkkoa. Todellista yksintulleiden lasten määrää on vaikeaa arvioida jatkuvasti muuttuvan tilanteen vuoksi. Määrän arvellaan kuitenkin olevan tuhansissa.

Danny asuu Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön, Kreikan ortodoksikirkon alla toimivan Apostolin perustamassa ryhmäkodissa, jossa on tilat kahdellekymmenelle yksintulleelle alaikäiselle pojalle. Pojat ovat iältään 13–18-vuotiaita ja he tulevat Syyriasta, Afganistanista, Pakistanista, Irakista, Kongon demokraattisesta tasavallasta ja Gambiasta.

Ryhmäkodille on annettu symbolisesti nimeksi Estia, joka on Kreikan muinaishistoriassa tarkoittanut asuinpaikkaa.

”Pojat saavat asua ryhmäkodissa niin pitkään, kuin tarvetta on. Meillä on poikia, jotka viipyvät täällä vain pari päivää. Sitten on heitä, jotka haluavat jäädä tänne pidemmäksi aikaa ja hakea turvapaikkaa Kreikasta”, Apostolin kansainvälisen työn johtaja Vassi Leontari kertoo.

Taide apuna tunteiden ilmaisussa

Kreikkaan yksin tulleet alaikäiset lapset viedään ensin viranomaisten rekisteröitäviksi. Rekisteröinnin aikana lapsia pidetään suljetuissa keskuksissa, mutta valtio ja järjestöt ovat perustaneet vauhdikkaasti väliaikaiskeskuksia, jotta lapset saataisiin pois suljetuista olosuhteista. Tällä hetkellä maassa on silti huutava pula ryhmäkodeista ja paikallisista tukiperheistä, joissa lapset voisivat asua pidempään.

”Aiomme perustaa kolme uutta ryhmäkotia Ateenaan. Näihin pystymme sijoittamaan yhteensä 80–100 yksintullutta lasta ja nuorta”, Leontari kertoo.

Kirkon Ulkomaanavun tuella ryhmäkoteihin hankitaan opetus- ja harrastusvälineitä. Suunnitelmissa on myös aloittaa elämäntaito- ja kulttuurikoulutus, jonka avulla nuoret oppivat selviytymään ja toimimaan Euroopassa.

Avustusjärjestö Apostolin kansainvälisen työn johtaja Vassi Leontari kannustaa nuoria ilmaisemaan itseään taiteen keinoin.

Avustusjärjestö Apostolin kansainvälisen työn johtaja Vassi Leontari kannustaa nuoria ilmaisemaan itseään taiteen keinoin.

Uusiin ryhmäkoteihin mallia otetaan Estiasta, jossa nuorten kanssa työskentelee kaksi sosiaalityöntekijää, opettaja ja psykologi.

”Toiminnan keskiössä on nuoren aito kohtaaminen, kuunteleminen ja välittäminen. Käytämme taidetta apuna tunteiden ilmaisussa. Piirtäminen ja maalaaminen ovat osoittautuneet toimivaksi tavaksi kertoa rankoistakin kokemuksista”, psykologi Chaldzi Aleke kertoo.

Apua turvapaikkahakemuksen tekemiseen

Ryhmäkoti Estia tekee yhteistyötä kansallisen lastensuojelusta vastaavan keskuksen EKKAn kanssa, jonka kautta nuoret osoitetaan väliaikaiskeskuksiin ja ryhmäkoteihin.

”Kun tapaamme nuoren ensimmäisen kerran, mukana on aina tulkki, jotta saamme perusasiat selvitettyä. Nuoret ovat aluksi sulkeutuneita ja heidän on vaikeaa ilmaista itseään. Ensimmäiset päivät käytämmekin rauhalliseen tutustumiseen. Nuorten pitää tuntea olonsa kotoisaksi, ennen kuin he voivat esimerkiksi opiskella kieliä”, opettaja Evi Zachanadou painottaa.

Danny opiskelee kreikan kieltä opettaja Evi Zachanadoun ohjauksessa.

Danny opiskelee kreikan kieltä opettaja Evi Zachanadoun ohjauksessa.

Vähitellen päiväohjelmaan otetaan mukaan kreikan ja englannin kielen opiskelua. Vapaaehtoiset käyvät vetämässä musiikkipajoja ja opettamassa kiinnostuneille saksan kieltä. Jos nuori aikoo hakea turvapaikkaa Kreikasta, auttaa sosiaalityöntekijä häntä hakemuksen tekemisessä. Danny on tehnyt turvapaikkahakemuksen Kreikkaan ja nyt hän opiskelee kreikan kieltä kovalla innolla.

”Hän on oppinut valtavan nopeasti kreikan kieltä. Nykyisin hän käy myös tunneilla läheisessä kreikkalaisessa lukiossa”, Zachanadou kehuu.

”Tällä hetkellä toivon, että saisin kreikkalaisia ystäviä. Tai onhan minulla jo yksi!” Danny hymyilee ja viittaa opettajansa Zachanadoun poikaan, joka käy säännöllisesti ryhmäkodissa poikien kanssa pelailemassa.

Danny toivoo, että hän voisi jatkaa opintojaan Kreikassa. Hänen perheensä on edelleen Pakistanissa, eikä selvyyttä ole vielä siitä, jääkö hän Kreikkaan yksin, vai onko perheenjäseniä mahdollista saada maahan.

Dannyn nimi on muutettu.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun opetusalan asiantuntija