Analyysi: Tuhansien lapsisotilaiden vapauttaminen tärkeä askel – Etelä-Sudanin rauhaan vielä pitkä matka

Etelä-Sudan on pitkään kärsinyt vakavasta ruokapulasta. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.
Etelä-Sudan on pitkään kärsinyt vakavasta ruokapulasta. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Noin 3 000 lapsisotilasta pääsee vapauteen taisteltuaan vuosia David Yau Yaun johtaman South Sudan Democratic Army – Cobra Faction (SSDM/A) -kapinallisliikkeen aseellisessa siivessä. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen suurimmista lapsisotilaiden kotiuttamisoperaatioista.

Ensimmäinen ryhmä, 280 lasta, pääsi vapaaksi tammikuun lopulla. Lapset luovuttivat aseensa ja univormunsa kapinallisliikkeen, Etelä-Sudanin hallituksen ja YK:n lastenjärjestön Unicefin järjestämässä tilaisuudessa. Loput lapsista vapautetaan helmikuun aikana.

David Yau Yaun värväämät lapsisotilaat ovat 11–17-vuotiaita. Osa heistä on taistellut kapinallisliikkeen riveissä jopa neljä vuotta. Moni ei ole koskaan käynyt koulua.

“Lapset on pakotettu näkemään ja tekemään asioita, joita yhdenkään lapsen ei tulisi kokea,” kertoo Jonathan Veitch Etelä-Sudanin Unicefista.

Paluu tavalliseen elämään edellyttää materiaalista ja henkistä tukea: terveydenhoitoa, ruokaa, vettä ja vaatteita. Sen jälkeen pyritään löytämään lasten vanhemmat, jotta paluu kotiin olisi mahdollista. Tämä on valtava urakka maassa, jossa lähes kaksi miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan.

Kansa toivoo rauhaa

Maailman nuorin valtio ajautui viimeisimpään aseelliseen konfliktiin joulukuussa 2013, kun presidentti Salva Kiirin ja erotetun varapresidentti Riek Macharin välinen poliittinen valtataistelu muuttui veriseksi.

Konflikti aiheutti ristiriitoja eri etnisten ryhmien välille ja väkivaltaisuudet levisivät nopeasti ympäri maata. Reilun vuoden aikana kymmenet tuhannet ihmiset ovat menettäneet henkensä ja noin 12 000 lasta on värvätty sotilaiksi eri puolilla Etelä-Sudania.

Konfliktien runtelemassa valtiossa lapsisotilaiden vapauttaminen on tärkeä askel. Juuri nyt sekä eteläsudanilaiset että kansainvälinen yhteisö odottavat toiveikkaina Etiopiassa käynnissä olevien rauhanneuvotteluiden etenemistä. Neuvotteluita johtaa Afrikan sarven alueen integraatiojärjestö IGAD.

Tavallinen kansa toivoo rauhan palaavan, mutta on tottunut pettymyksiin. Kiir ja Machar ovat allekirjoittaneet kuusi sopimusta joulukuun 2013 jälkeen, ja jokainen niistä on päättynyt taisteluiden jatkumiseen.

Taas jää nähtäväksi ovatko konfliktin osapuolet tällä kertaa sitoutuneita rauhanomaiseen ratkaisuun?

Rauha teettää työtä sopimuksen jälkeenkin

Greater Piborin alue Jonglein osavaltiossa on yksi Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin rauhantyön keskeisimmistä alueista. Paikallinen kumppani, Church Leaders Mediation Initiative (CLMI), on eteläsudanilainen uskonnollisten johtajien yhteisö, joka rakentaa rauhaa ja sovittelee.

CLMI:n piispat Paride Taban, Paul Yugusuk ja Arkanjelo Wani sovittelivat entisen kapinallisjohtajan David Yau Yaun vetämissä SSDM/A- Cobra Factionin ja Etelä-Sudanin hallituksen välisissä rauhanneuvotteluissa. Osapuolten keskinäinen rauhansopimus allekirjoitettiin 9. toukokuuta 2014.

CLMI nimettiin seuraamaan rauhansopimuksen toimeenpanoa, edistämään entisten taistelijoiden sopeuttamista yhteiskuntaan ja nostamaan esiin alueen hallintoon sekä sosio-ekonomiseen kehitykseen liittyviä kysymyksiä.

Entinen kapinallisjohtaja ja nykyinen Grater Piborin aluehallinnon johtaja David Yau Yau on sanoutunut irti hallituksen ja kapinallisten välisestä konfliktista. Hän pyrkii kestävään rauhaan ja yhteisöjen väliseen sovintoon, ja on kieltänyt sodankäynnin alueellaan.

Perinteiset konfliktinratkaisumenetelmät yhdistävät

Viime lokakuussa Ulkomaanapu järjesti rauhankomitea-koulutuksen Pochallassa, joka sijaitsee Etelä-Sudanin itäosassa Etiopian rajalla. Koulutuksessa käsiteltiin muun muassa alueella asuvien anyuakien konfliktien syitä sekä konfliktien vaikutuksista arkielämään. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Viime lokakuussa Ulkomaanapu järjesti rauhankomitea-koulutuksen Pochallassa, joka sijaitsee Etelä-Sudanin itäosassa Etiopian rajalla. Koulutuksessa käsiteltiin muun muassa alueella asuvien anyuakien konfliktien syitä sekä konfliktien vaikutuksista arkielämään. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Alueen rauhantyön keskiössä ovat pääosin paimentolaiselämää viettävät Murle, Anyuak, Jie ja Kachipo -ryhmät, joiden välillä on ollut jännitteitä pitkään. Ajoittain, erityisesti kuivan kauden aikana, riidat karjasta, vedestä, laidunmaasta ja ryhmien välisistä raja-alueista puhkeavat väkivaltaisiksi yhteydenotoiksi.

Konfliktikierre on valmis, kun toiselle osapuolelle kostetaan korkojen kera, eikä väkivallasta joudu vastuuseen. Vuosien varrella ryhmien väliset suhteet ovat tulehtuneet entisestään.

Greater Piborin konflikteihin haetaan ratkaisua ruohonjuuritason rauhankomiteoissa. Niihin kuuluu vapaaehtoisia yhteisöjen jäseniä, jotka ratkovat ryhmien sisäisiä ja niiden välisiä konflikteja käyttäen perinteisiä konfliktinratkaisumenetelmiä.

Silmä silmästä -ajattelun sijaan riitoja ja erimielisyyksiä ratkotaan rauhanomaisesti. Komiteat pureutuvat konfliktien syihin ja pyrkivät ehkäisemään uusia väkivaltaisuuksia edistämällä sovintoa, luottamusta ja kanssakäymistä eri ryhmien välillä.

Rauhankomiteat soveltavat paikallisia perinteitä, mutta haastavat myös vakiintunutta ajattelua. Ne yhdistävät monipuolisesti eri yhteisöjen jäseniä.

Rauhankomiteat korvaavat viralliset oikeusprosessit

Perinteisesti päätöksenteko on ollut vain miesten ja yhteisön vanhimpien käsissä. Rauhankomiteoissa miehet, naiset, nuoret, kylän vanhimmat, uskonnolliset ja perinteiset johtajat sekä karjapaimenet kokoontuvat yhteen.

Yleensä kokoukset järjestetään puun alla, eikä niistä poistuta ennen kuin osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen. Sovun merkiksi teurastetaan härkä tai vuohia ja ateria jaetaan kaikille.

Runsaslehväisten puiden siimeksessä tehdään usein isoja päätöksiä – myös rauhasta. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Runsaslehväisten puiden siimeksessä tehdään usein isoja päätöksiä – myös rauhasta. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Joskus sovun saavuttaminen edellyttää myös korvausten maksamista. Tällöin uhri viedään rikoksesta tuomitun karjatilalle, jossa hän voi valita sovitun määrän eläimiä korvaukseksi. Paimentolaiskulttuurissa karja on kaikki kaikessa, joten uhri valikoi luonnollisesti lauman parhaat yksilöt.

Etelä-Sudanissa valtion rakenteet eivät ulotu suurimpia asutusalueita pidemmälle. Suuri osa kansasta on poliisin, oikeuslaitoksen ja muiden yhteiskunnan palveluiden ulottumattomissa tai ainakin monen päivän kävelymatkan päässä.

Ulkomaanavun tukemat rauhankomiteat antavat paremmat mahdollisuudet oikeuden toteutumiselle, sillä ne ovat lähellä ihmisten koteja. Ne ovat myös paljon joustavampia ja edullisempia kuin viralliset oikeusprosessit. Lisäksi jokainen ihminen voi tulla kuulluksi omalla kielellään.

Etelä-Sudanissa vakava ruokapula

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ja Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan Etelä-Sudanin 12 miljoonasta ihmisestä seitsemän miljoonaa kärsii ruuan puutteesta. Jatkuvilla konflikteilla on ollut merkittävä vaikutus ruuan saatavuuteen myös Greater Piborin alueella, joka on yksi Etelä-Sudanin vähiten kehittyneistä alueista.

Viimeisimmät väkivaltaisuudet ovat pahentaneet tilannetta ja noin 100 000 ihmistä on jäänyt kansainvälisen ruoka-avun ulottumattomiin.

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, karjansa ja muun omaisuutensa etsiessään turvaa muualta. Vain pieni osa on pystynyt viljelemään maata ja saamaan sadon tänä kylvökautena.

Ne harvat koulut, sairaalat ja kauppapaikat, joita alueella oli, ovat kärsineet vakavia vahinkoja.

Ruoka-apu osa isompaa kokonaisuutta

Kirkon Ulkomaanapu aloittaa helmikuussa ruuan jakelun Piborin kaupungin alueella.

”Apua jaetaan tuhanteen kotitalouteen niin, että erityisesti yksinhuoltajaäidit, raskaana olevat naiset, 6-17-vuotiaat tytöt, lapset ja vammaiset on huomioitu. Kotitalouksiin jaettava ruoka-apupaketti sisältää 3,5 kiloa maissijauhoja, yhden kilon linssejä, yhden litran ruokaöljyä ja 500 grammaa suolaa. Sillä on pärjättävä mahdollisimman pitkälle,” sanoo Kirkon Ulkomaanavun Etelä-Sudanin maatoimiston humanitaarisen avun koordinaattori Canisius Sovis.

Perheitä tuetaan siten, että ne pystyisivät itse hankkimaan toimeentulonsa. Ruuan lisäksi kotitalouksille annetaan tomaatin, okran ja durran siemeniä, välineitä ruoan valmistukseen sekä työkaluja maanviljelyyn. Kaikki ruoka-avun piirissä olevat saavat myös ravinto- ja hygieniakoulutusta.

Ulkomaanavun työ Etelä-Sudanissa kattaa monta osa-aluetta. Panostamalla rauhaan, toimeentuloon ja koulutukseen pyritään tekemään tavallisten ihmisten arjesta pysyvästi parempaa.

Teksti: Marie Makweri

Kirjoittaja on Ulkomaanavun rauhantyöntekijä Etelä-Sudanissa.

Kirkon Ulkomaanapu jakaa ruoka-apua Etelä-Sudanin Mundrin maakunnassa. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Kirkon Ulkomaanapu jakaa ruoka-apua Etelä-Sudanin Mundrin maakunnassa. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu.

Lue lisää