Äitien viesti Etelä-Sudanista: ”Älä opeta lapselle vihaa, opeta rakkautta”

Etelä-Sudanissa naiset vastaavat usein arjen pyörittämisestä. Nämä naiset kantoivat polttopuita Ajoung Thokin pakolaislerillä viime huhtikuussa. Kuva: Paul Jeffrey
Etelä-Sudanissa naiset vastaavat usein arjen pyörittämisestä. Nämä naiset kantoivat polttopuita Ajoung Thokin pakolaislerillä viime huhtikuussa. Kuva: Paul Jeffrey

Väkivaltaisuudet Etelä-Sudanissa ovat jatkuneet puolitoista vuotta. Äitienpäivänä 2015 monet perheet ovat erillään. Moni mies ja poika on taistelemassa tai kuollut. Raskaimmalta tuntuu poikalasten menettäminen lapsisotilaiksi. Neljä naista istui alas ja mietti kanssamme, mitä Etelä-Sudanissa voisi tehdä toisin. Naisten voimin.

Haastattelemamme naiset – Mary A, Teresa, Mary D ja Yemina – ovat yhtä mieltä siitä, että kaikissa konflikteissa eniten kärsivät naiset ja lapset.

”Meille äideille on raskainta nähdä, kun pojat liittyvät armeijaan tai aseelliseen joukkoon. Usein poikia myös kaapataan taisteluihin ilman heidän omaa suostumustaan. Pahinta on, kun poika joutuu taistelemaan etulinjassa. Me pelkäämme, että emme koskaan enää näe poikiamme, koska niin moni sotilas kuolee tai katoaa jäljettömiin”, Mary A pohtii.

Hän puhuu omien menetystensä kautta. Kahdeksan perheenjäsentä, suurin osa heistä Maryn setiä, on kuollut taisteluissa.

”En voi koskaan unohtaa sukulaisiani, mutta yritän keskittyä tulevaisuuteen”, Mary sanoo.

Äidit surevat sitä, että taisteluista ja väkivallasta on tullut arkipäiväistä ja tappamisesta helppoa. Miten he voivat huolehtia lapsistaan sodan keskellä? Kaikista on tuskallista nähdä kuinka viattomia naisia ja lapsia kuolee kaiken aikaa.

Etelä-Sudanissa sisällissota kesti kaksi vuosikymmentä. Kesällä 2011 Etelä-Sudan itsenäistyi ja erosi Sudanista. Jonkinlaista rauhan aikaa kesti vain kaksi ja puoli vuotta. Joulukuussa 2013 istuvan presidentin ja erotetun varapresidentin tukijat alkoivat taistella keskenään. Monet kaivoivat aseet maasta, ja sisällissodan sissijohtajat alkoivat käydä uudestaan taisteluita.

Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä miltä rauhan näyttää ja tuntuu.

Etelä-Sudanissakin konfliktista kärsivät erityisesti lapset. Mundrin aluella syrjäisellä maaseudulla on onneksi ollut viime aikoina rauhallisempaa. Kuva: Lea Hopkins.

Etelä-Sudanissakin konfliktista kärsivät erityisesti lapset. Mundrin aluella syrjäisellä maaseudulla on onneksi ollut viime aikoina rauhallisempaa. Kuva: Lea Hopkins.

Äiti on esimerkki

Raskaista muistoista ja väkivaltaisesta nykyhetkestä huolimatta nämä naiset uskovat muutokseen.  Naiset voivat omalla esimerkillään ja kasvatuksella vaikuttaa lapsiin ja aikuisiin.

Vaikka Etelä-Sudanin viralliset vallanpitäjät ovat lähes kaikki miehiä ja naisten osuus politiikassa on vähäinen, nämä naiset painottavat, että heillä on ääni ja vaikutusvaltaa.

”Nainen voi kääntää miehen pään. Perheenäiteinä naiset voivat puhua miehilleen ja yrittää kääntää heidän päänsä kotona. Tämä ei ole helppo tehtävä, vaan edellyttää neuvokkuutta ja tietynlaista tekniikkaa. Minun mieheni teeskentelee, että hän ei kuuntele, kun puhun hänelle rauhasta.”

”Meidän pitää puhua rauhallisesti ja ajan kanssa mutta vaikuttavasti ja määrätietoisesti. Meidän pitää valistaa miehiä siitä, kuinka hyvä asia rauha on. Joskus he kuuntelevat, joskus eivät. Mutta jonain päivänä he muuttuvat”, Yemina sanoo.

Mary A:n mielestä äidin tehtävä on opettaa lapsille, miten elää yhdessä yhteiskunnassa. Erityisesti naiset haluavat opettaa anteeksiannon merkitystä.

”Pitää opettaa lasta sanomaan anteeksi ja antamaan anteeksi. Anteeksianto ei tapahdu yhdessä päivässä. Pitää jatkaa joka päivä. Jatkaa ja jatkaa. Sitten ihmiset näkevät, että sinä näytät esimerkkiä. Mene sen ihmisen luokse, jonka kanssa haluat tehdä sovinnon. Puhdista sydämesi. Rakasta. Ole avoin ja rehellinen. Hän toivottaa sinut kyllä tervetulleeksi”, Mary D miettii.

Äidin jokapäiväinen esimerkki on tärkeä.

”Älä opeta lapselle vihaa, opeta rakkautta. Älä puhu kielteiseen sävyyn muista ihmisistä omien lastesi nähden. He oppivat ja ottavat mallia. Äitien täytyy ohjata lapsiaan. Kun äidit elävät sovussa, he voivat yhdessä opettaa lapsia elämään sovussa”, Teresa sanoo.

Väkivalta syövyttää

Väkivallan kierre on vaikuttanut myös naisten keskinäiseen elämään. Haastattelemamme naiset kertovat, että naiset eivät enää istu yhdessä ja juo teetä yhdessä. He eivät enää tervehdi toisiaan.

Konflikti on aiheuttanut sen, että ihmiset suhtautuvat entistä pelokkaammin ja epäluuloisemmin toisiin ihmisiin. Vaikka eri etnisiä ryhmiä edustavat naiset haluaisivatkin olla enemmän tekemisissä keskenään, he pelkäävät, että ihmiset alkavat juoruilla ja puhua heistä selän takanaan. Heitä syytetään vihollisen kanssa veljeilemisestä ja petturuudesta.

Naisilla on aiemmin ollut tapana auttaa toisiaan ruoan hankkimisessa ja valmistamisessa ja jakaa ruokaa keskenään. Perinteisesti naiset jakavat myös lapsista huolehtimisen.

”Nyt Ihmiset pelkäävät toisiaan. Kaikki etniset ryhmät pelkäävät toisiaan. Jos menet koputtamaan jonkun oveen, ja jos he tietävät, että olet dinka, he eivät avaa ovea. Jos dinka näkee, että nuer koputtaa oveen, he eivät avaa. Kun on rauha, naapuri päästää sinut sisään ja tarjoaa vettä. Te voitte istua yhdessä. Nyt me emme voi ”, Mary A murehtii.

Etelä-Sudanin väkivallassa keskeinen rooli on kahdella suurimmalla heimolla, dinkoilla ja nuereilla. Myös korkein valtiollinen taso jakautuu näin. Presidentti Salva Kiir on dinka, erotettu varapresidentti Riek Machar on nuer.

Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa piikkilangat kertovat kaikkialla läsnä olevasta konfliktista.

Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa piikkilangat kertovat kaikkialla läsnä olevasta konfliktista. Kuva: Matthias Wevelsiep

 Miten kierre katkaistaan?

Naiset myöntävät, että anteeksiantaminen ei ole helppoa. Pitkään jatkunut väkivalta ja sodan arvet ovat ihmisissä, mutta sovinto ja yhteistyö ovat ainoa keino väkivallan lopettamiseen ja rauhaan.

”Anteeksiantaminen on kuitenkin mahdollista. Joskus ihmiset ajattelevat, että jos haluaa tehdä sovinnon ja antaa anteeksi, on pelkuri. Heidän mielestään toisten tulee maksaa teoistaan”, Mary D pohtii.

Mutta anteeksianto on yksilön teko ja päätös. Kaikki voivat tehdä sen.

Yeminan mielestä sovinnon voi aloittaa pienillä teoilla. Niin pieni teko kuin tervehtiminen voi olla jonkin suuren alku. Pieniä askeleita ottamalla ihmiset tulevat toisiaan lähemmäksi ja lähemmäksi. Yksilösuhteista muutos voi levitä naapurustoon ja siitäkin laajemmalle.

Teksti: Marie Makweri ja Hilkka Hyrkkö

Naiset esiintyvät omasta pyynnöstään pelkillä etunimillään ja ilman omia kuviaan.