Aakkoset opitaan laulamalla Myanmarissa

Adulami (vas.), 12, on oppinut myanmaria ja englantia. Opettaja Ma Shwe Shwe Naing (oik.).
Adulami (vas.), 12, on oppinut myanmaria ja englantia. Opettaja Ma Shwe Shwe Naing (oik.).

Palkittu valokuvaaja Meeri Koutaniemi vieraili tammikuussa pakolaisleirikoulussa Myanmarissa. Kluuvin kauppakeskuksessa 29.4. avatussa näyttelyssä hän kertoo matkastaan kuvin. Tässä haastattelussa hän kertoo matkastaan sanoin.

Keitä Kluuvin näyttelyn kuvissa olevat henkilöt ovat?

Kuvat on otettu Rakhinen osavaltiossa Sittwen kaupungin lähistöllä sijaitsevalla pakolaisleirillä. Henkilöt ovat pakolaisleirikoulun oppilaita ja opettajia.

Leirissä elää rohingya-muslimeja, jotka joutuivat pakenemaan Myanmarin laajoja tuhopolttoja ja tappoja vuonna 2012.

Sittwen kaupungin laidoille pystytetyt pakolaisleirit ovat väliaikaisia, mutta toimivat pienten kylien tapaan.

Mitä lapset leirikoulussa ajattelevat koulunkäynnistä?

He ovat kiitollisia siitä, että voivat opiskella. Toiveikkuus näkyi ilmeissä ja kuului äänissä. Myanmarilaisessa koulussa aakkoset opitaan laulamalla ja lauseet runojen kautta.

Rohingojen kanssa tehtävä työ osoittaa koulutuksen merkityksen. Systemaattinen sorto on aiemmin estänyt heidän koulunkäyntinsä.  Nyt koulu tuo elämään uutta toivoa.

Useimmat rohingya-lapset pääsevät koulun penkille ensimmäistä kertaa elämässään.

Miksi kuvien ihmisillä on värikkäitä kasvomaalauksia?

Kasvomaalaukset ovat osa burmalaista kulttuuria. Niitä tehdään erityisesti lasten ja naisten kasvoihin suojaksi auringon valolta ja palamiselta. Thanaka-puun kuoresta tehdyllä maalilla on myös terveysvaikutuksia.

Millaisia mietteitä leirikoulu herätti sinussa?

Koulu kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta on harvoin sitä käytännössä. Länsimaissa me koemme peruskoulun velvollisuutena. Koulu ei kuitenkaan tuota vain tietoa, vaan luo oppijalle myös omanarvontuntoa.

Koulutus voi estää nuorten syrjäytymistä ja passivoitumista – ja myös poliittisen radikalisoitumisen. Koulun merkitys ei konkretisoidu pelkästään taloudellisen selviytymisen parantumisessa vaan perusihmisoikeuksien toteutumisessa ja rauhantyössä.

Todistan työssäni kuukausittain, kuinka jo pelkkä tieto voimaannutta nuoren ajattelemaan, toimimaan ja ottamaan vastuuta tulevaisuudestaan. Tapaamieni lasten ja nuorten ymmärtäessä mahdollisuutensa, he alkoivat automaattisesti haaveilla laajemmasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.

Millaisia havaintoja teit Myanmarin nykytilasta?

Myanmarin yhteiskunta on moniulotteisessa murroksessa. Vuosikymmeniä diktatuurin alla eläneet ihmiset ovat edelleen varuillaan, mutta kollektiivisesti optimistisia tulevaisuuden suhteen.

Varsinkin työmahdollisuuksien uskotaan kasvavan Myanmarin avauduttua ulkomaailmalle. Valitettavaa kuitenkin on, että se tarkoittaa suuryritysten- ja yhtiöiden pääsemistä alueille, joissa ne voivat varastaa luonnonvaroja ja riistää työntekijöitä. Demokraattinen kehitys voi muuttua kapitalistiseksi orjuudeksi.

Avautuminen ei ole parantanut etnisten vähemmistöjen yhteiskunnallista asemaa. Rohingya-muslimit ovat tästä konkreettinen esimerkki. Oltuaan vuosikymmeniä järjestelmällisen sorron kohteena pari vuotta sitten syttyneet levottomuudet ovat entisestään huonontaneet heidän asemaansa ja tulevaisuuttaan Myanmarissa.

Myanmar on kauan piilossa ollut aarrearkku, jonka ryöstö voi tapahtua silmänräpäyksessä, ellei siihen puututa kansainvälisellä valvonnalla.

Valokuvanäyttely:

Paikka: Kluuvin kauppakeskus 2. krs. , Aleksanterinkatu, Helsinki
Aika: 29.4-9.5. arkisin klo 10–19 ja lauantaisin klo 11–16.
Näyttelyn kuvien tekstit: Lea Pakkanen

Haastattelija: Sofia Flygare
Kuvat: Meeri Koutaniemi