Myös pakolaisnuorilla oltava toivoa

Stephen Ssenkima vastaa Yhteisvastuun tämänvuotisen kohteen, Rwamwanjan ammattikoulun toiminnasta. Tämän kuvan Stephen halusi ottaa muistoksi lapsilleen, jotka halusivat hartaasti nähdä lunta.

Kun Ugandan Rwamwanjassa järjestetään ammattikoulutusta, sitä tarjotaan niin pakolaisnuorille kuin paikallisille nuorille. ”Ugandalaisessa ajattelussa pakolaiset ja uudet tulijat ovat yksi yhteisö”, toteaa Kirkon Ulkomaanavun Rwamwanjan ammattikoulutushankkeesta vastaava Stephen Ssenkima.

”Jos säätä ei ota huomioon, täällä on lämmintä. Ihmiset ovat todella mukavia”, sanoo ugandalainen Stephen Ssenkima.

Ulkomaanavun ohjelmakoordinaattorina työskentelevä Ssenkima on juuri saapunut Suomeen Länsi-Ugandasta, Rwamwanjan pakolaisleiriltä. Hän suunnittelee ja järjestää ammattikoulutusta erittäin vaikeista oloista paenneille pakolaisnuorille. Yhteisvastuukeräyksen vieraana Ssenkima kiertää viikon ajan maassamme kertomassa, miksi Rwamwanjan nuoria olisi autettava.

Kongon rajalla, Rwamwanjan uneliaassa maalaiskylässä on pakolaisasutus, jossa asuu 60 000 pakolaista. He tulevat Itä-Kongon Pohjois-Kivusta, pääasiassa Benin alueelta. He ovat jättäneet kotinsa Pohjois-Kivussa riehuvien taistelujen tähden.

Yli 70 aseistautunutta ryhmää haalii Itä-Kongossa itselleen rikkauksia, erityisesti alueen satumaisia mineraalivaroja. Mikään keino ei ole taistossa tuntematon, ja Itä-Kongo on ihmisoikeusloukkauksissa maailman kärkeä. Edes kaukainen Suomi ei sijaitse kokonaan konfliktin ulkopuolella. Alueelta ryövätyt edulliset malmit löytävät tiensä myös länsimaisten kuluttajien kauppakasseihin. Esimerkiksi yksikään pienelektroniikan valmistaja ei voi luvata, etteikö heidän tuotteissaan olisi palastakaan Itä-Kongon konfliktia.

Siis vaikkapa sinun kännykässäsi, läppärissäsi tai pleikkarissasi.

”Nämä pakolaisnuoret ovat menettäneet kaiken toivon. He ovat menettäneet läheisensä, heihin on usein kajottu, eikä heillä tietenkään ole todistuksia käydyistä kouluista”, kertoo Ssenkima.

”Kirkon Ulkomaanapu tuo heidän elämäänsä toivon takaisin.”

Stephenin luotsaama Rwamwanjan ammattikoulu on Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden ulkomainen kohde. Seuraavan kahden vuoden aikana koulusta valmistuu 1000 nuorta. Pääosa opiskelijoista on Kongon pakolaisia, mutta kouluun otetaan myös köyhiä ugandalaisnuoria. Puolen vuoden koulutuksen päätteeksi valmistuu tuoreita ammattilaisia maatalouden, hotellialan, talonrakennustekniikan ja mekaniikan koulutusohjelmista.

Köyhä Uganda vastaanottaa pakolaisia kolmanneksi eniten Afrikassa. Tulijoita on yli puoli miljoonaa. Eri puolilla Ugandaa sijaitsee aitaamattomia pakolaisasutuksia niin Kongosta, Burundista kuin Etelä-Sudanista tuleville pakolaisille. Pakolaisia saapuu tuhansia viikossa.

Ssenkiman mielestä pitäisi muistaa, ettei kukaan lähde kotoaan pakolaiseksi huvikseen.

Kotimaisen pakolaiskeskustelun kannalta kiintoisaa on, että Ugandassa pakolaisten on mahdollista tehdä töitä ja liikkua vapaasti. He saavat myös lainaksi pienen maatilkun, jolle rakentaa talo. Koulutukseenkin pääsee, jos sitä on tarjolla.

Ugandassa on kuitenkin maailman toiseksi nuorin väestö. Ainoastaan 2 prosenttia ugandalaisista saa ammattikoulutuksen; jopa yläkoulu on maksullinen.

Ugandaa vaivaakin nuorisotyöttömyys. Ongelma on Afrikan maista vakavin.

Ssenkima koettaa selittää, miten on mahdollista, että köyhä Uganda silti suhtautuu pakolaisiin avomielisesti.

”Ajattelutapamme on, että pakolaisyhteisö ja paikalliset ovat yksi ja sama yhteisö. Yhteiselon on oltava lähtökohta, sillä se on myös tulevaisuus.”

Tästä huolimatta uusi kotimaa tarjoaa pakolaisille huomattavia haasteita. Tulijat eivät esimerkiksi osaa englantia.

”Pakolaisille opetetaan käytännön englantia. Olemme myös tehneet arvion siitä, mitkä alat työllistävät kaikkein parhaiten. Kaiken huipuksi nuoret ja työnantajat yhdistetään työharjoittelun avulla”, kehaisee Ssenkima ja vetoaa:

”Nämä nuoret jos ketkä ansaitsevat uuden alun elämälleen.”

Yhteisvastuukeräys käynnistyy ensi sunnuntaina 7.2. Kuopion tuomiokirkosta televisioitavassa lähetyksessä. Jumalanpalveluksen jälkeen presidentti Niinistö lausuu TV1:ssä Yhteisvastuukeräyksen avaussanat. Tämän jälkeen esitetään ensi kertaa tuoreet Yhteisvastuudokumentit niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta keräyskohteesta.

Teksti ja kuva: Eriikka Käyhkö