Palestiina - maa, jota ei ole

Palestiina on Israelin miehittämä alue Lähi-idässä. Vuonna 1947 YK teki päätöksen jakaa alue kahdeksi valtioksi, Palestiinaksi ja Israeliksi. Alkuperäisasukkaat, arabit, eivät hyväksyneet jakoa, koska se oli heille selvästi epäedullinen. Vuonna 1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi. Kun Israel voitti itsenäisyysodan, lähes miljoona Palestiinan arabia joutui lähtemään kodeistaan. Lähi-idän pakolaisongelma oli syntynyt.

Vuonna 1967 käytiin Kuuden päivän sota, jolloin syntyi nykyinen asetelma; Israel miehitti Länsirannan ja Gazan kaistan. Miehitys jatkuu edelleen. Länsirannalla hallinnoi rajoitettu palestiinalaisten itsehallinto. Palestiinan valtion on tunnustanut 114 maailman valtiota. Suomi ei ole tunnustaneiden valtioiden joukossa.

Kuvat ja tekstit ovat Pauliina Mäkisen. Hän työskenteli Länsirannalla, Tulkremin kaupungissa Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ohjelman lähettämänä siviili-ihmisoikeustarkkailijana ja kanssakulkijana marraskuusta 2008 helmikuuhun 2009.

Susiyan kylän lapsia etelä-Hebronin kukkuloilla, 2009. 1970-luvulla Israel alkoi perustaa siirtokuntia Länsirannalle. Näihin siirtokuntiin muuttaneet juutalaiset saivat omistukseensa merkittävän osan alueen maa-alasta. Myös Susiyan kylän liepeillä on siirtokunta. Susiaylaiset asuvat teltoissa suojellakseen maitaan siirtokunnan levittäytymiseltä niille. Telttailu ei ole elämäntapa vaan välttämättömyys. Rakennuslupia kyläläiset eivät mailleen saa. Ainoa keino säilyttää maan omistusoikeus on olla poistumatta siltä.
Poika mielenosoituksessa maatalousporttia vastaan, Tulkarm, 2008. Poika kantaa lippua Jayyoksen kylässä järjestetyssä mielenosoituksessa. Maatalousportit ovat osa betoniaidan sivutuotteita. Aidattu linja ei kuitenkaan mukaile vuonna 1949 solmitun aselevon, ns. Vihreän linjan rajoja, vaan tunkeutuu paikoitellen syvälle Länsirannalle. Se ympäröi Länsirannalle rakennettuja laittomia juutalaisia siirtokuntia ja haukkaa paloja palestiinalaisalueista. Jayyouksessa 70 prosenttia kyläläisten maista on erotettu muurin väärälle puolelle.
Miehet palaavat Jayyouksen kylän mielenosoituksesta, Tulkarmin alue, 2008. Jayyouksen kylässä osoitetaan mieltä maatalousporttia vastaan lähes joka perjantai. Mielenosoitukset päättyvät usein Israelin armeijan ampumaan kyynelkaasuun ja kumiluoteihin sekä ulkonaliikkumiskieltoon. Kuvassa miehet pitävät murskattua sipulia kasvojensa lähellä estääkseen kyynelkaasun vaikutusta.
Odottavia miehiä Qaffinin maatalousportilla, Tulkarm, 2008. Joidenkin lähteiden mukaan yli 90 prosenttia maatalousportin läpi kulkevista käyttää porttia kulkeakseen sen läpi Israelin puolelle töihin. Palestiinalainen työvoima on halpaa, esimerkiksi sosiaalikulut eivät koidu laittomia työläisiä palkkaavien työnantajien maksettaviksi.
Naisten mielenosoitus Gazan sotaa vastaan, Tulkarm, 2009. Israel hyökkäsi Gazan kaistalle ilmateitse 27.12.2009. Sodan virallinen syy oli Hamasin ampumat raketit Gazan kaistalta Israelin puolelle. Hyökkäyksessä kuoli YK:n pakolaisapu UNRWA:n mukaan yli 1300 palestiinalaista. Kuolleista ainakin puolet, mahdollisesti jopa ¾ oli siviilejä.
Mielenosoitus Gazan sotaa vastaan, Ramallah, 2009. Sekä Israel että Hamas rikkoivat humanitaarisen oikeuden sopimuksia Gazan sodassa. YK:n ihmisoikeusneuvoston raportissa todettiin Israelin käyttäneen sotatoimissaan palestiinalaisia siviilejä ihmiskilpinä.
Muuri, Bethlehem, 2008. Toisen palestiinalaisten kansannousun jälkeen Israel alkoi rakentamaan muuria, jonka tarkoitus oli vähentää Israelissa tehtyjä terrori-iskuja ja eristää Länsiranta Israelista. Muurin sivutuotteena ovat syntyneet tarkastuspisteet ja maatalousportit. Muuri on aiheuttanut Länsirannalla kaupallisen romahduksen ja valtavan työttömyyden nousun kuluneston myötä. 65 prosenttia palestiinalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.
Muuri, Jerusalem, 2008. Betoni-aita näyttäytyy palestiinalaisille apartheid-muurina, israelilaisille turva-aitana. Kansainvälinen tuomioistuin on todennut vuonna 2004, että aita siihen liittyvien hallintojärjestelmineen on kansainvälisen oikeuden vastainen. Myös Israelin korkein oikeus katsoi 2004 antamassaan ratkaisussa, että muuri on ainakin osittain oikeudenvastainen.
Kulkulupaansa pitelevä nainen Deir al-Ghusunin maatalousportilla, Tulkarm, 2008. Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä palestiinalaiselle tulee olla henkilökortti. Ilman henkilökorttia on mahdotonta liikkua edes Länsirannalla. Naisen pitelemällä vihreäkantisella henkilökortilla ei voi poistua Länsirannan rajojen ulkopuolella. Huolimatta Länsirannan osittaisesta palestiinalaishallinnosta, jokaisesta kulkuluvasta ja henkilökortin myöntämisestä päättää viime kädessä Israelin valtion viranomainen.
Vangittujen miesten omaisia jokaviikkoisessa mielenilmauksessa, Tulkarm 2008. Joka viikko Punaisen Ristin kansainvälisen komitean Tulkarmin toimiston eteen kokoontuu naisia ja lapsia, pidelleen kuvia vangituista pojistaan, miehistään ja isistään. Naiset osoittavat mieltään vankien olojen puolesta. Vuonna 2008 julkaistun YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin mukaan palestiinalaisia pidätettyjä usein pahoinpidellään ja nöyryytetään. Tietojen saamiseksi pidätettyjä myös voidaan valvottaa yli 24 tuntia yhtäjaksoisesti. Vankiloissa olot ovat ankeat, monet vangeista asuvat teltoissa. Tällä hetkellä israelilaisissa vankiloissa on noin 7 000 palestiinalaista.
Poika Gazan sotaa vastaan järjestetyssä mielenosoituksessa, Tulkarm, 2009. Gazan sodassa tapahtui useita humanitaarisia rikkomuksia. Israelin armeija tuhosi sodan aikana muun muassa Kirkon Ulkomaanavun ylläpitämän klinikan.
Tulkarmin pakolaisleirin poikia, Tulkarm, 2009. Tulkarm Camp on Länsirannan toiseksi suurin pakolaisleiri 18 000 asukkaallaan. Leirillä asutaan jo neljättä sukupolvea. Leiri perustettiin vuonna 1950 Israelin itsenäisyyssodan aiheuttaman pakolaisaallon jälkeen. Itsenäisyyssodan aikana lähes miljoona palestiinalaista pakeni tai ajettiin ulos uuden juutalaisvaltion alueelta. Palestiinalaispakolaiset ovat maailman suurin pakolaisryhmä, nykyään heitä on yhteensä 4,6 miljoonaa.
Palestiinalaispoliisi mielenosoituksessa, Tulkarm, 2009. Vuonna 1993 perustettiin Oslon sopimuksella palestiinalaishallinto. Palestiinalaishallintoa pidetään palestiinalaisten edustajana kansainvälisissä yhteyksissä. Länsirannan ja Gazan alueet ovat joko kokonaan palestiinalaishallinnon kontrollissa osittain palestiinalaisen hallinnossa ja Israelin armeijan kontrolloimana tai täysin Israelin hallussa. Palestiinan politiikka on voimakkaasti kahtia jakautunut; maassa vaikuttavat Fatah- ja Hamas-puolueet. Käytännössä Hamas vaikuttaa Gazan kaistalla, Fatah Länsirannalla.
Pyykkinaru Susiyassa, Hebron, 2009. Lähes kaikki maa-alueet, joille siirtokunnat on rakennuttu, ovat olleet palestiinalaisten omistuksessa. Maat ovat pääsääntöisesti joko julistettu Israelin valtion maiksi tai ne on vallattu siirtokuntalaisten toimesta. Israelin siirtokuntapolitiikka on on pyrkinyt työntämään palestiinalaiset yhä ahtaammalle, yhä pienemmille ja pilkotummille alueille. Pieni osa siirtokunnissa asuvista israelilaisista on niin sanottuja ideologisia siirtokuntalaisia. He uskovat, että Israelin maaperä kuuluu heille Raamatun lupausten mukaisesti. Suurin osa siirtokuntalaisista kuitenkin asuu siirtokunnissa puhtaasti taloudellisista syistä; Israelin valtio tukee siirtokuntia rahallisesti.
Sotilas Jbarahin kylän tarkastuspisteellä, Tulkarm, 2009. Jbarahin kylä sijaitsee niin sanotulla sauma-alueella, Vihreän linjan ja muurin välissä. Jokainen kyläläinen tarvitsee luvan, jotta voi tarkastuspisteen läpi kulkiessaan todistaa olevansa kylän ”pysyvä asukas”. Kylässä lupia jaettiin etukäteen ilmoittamatta tiettynä päivänä. Kylän asukkaat, jotka eivät olleet paikalla tuolloin, eivät saaneet lupaa. Nämä asukkaat käyvät tapaamassa perheitään kylässä päivisin työlupien avulla. Kylässä yöpymiseen luvat eivät oikeuta.
Sotilas Beit Iban tarkastuspisteellä, Nablus, 2008. Maaliskuussa 2010 Länsirannalla oli 65 Israelin ylläpitämää pysyvää tarkastuspistettä sekä parisenkymmentä liikuteltavaa ja väliaikaista tarkastuspistettä. Tarkastuspisteet on sijoitettu kaupunkien välisille tieosuuksille sekä Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden raja-alueille. Aseistetut sotilaat tarkastavat tarkastupisteiden läpi kulkevien palestiinalaisten henkilöllisyyspaperit, kulkuluvat, laukut, tavarat ja toisinaan myös vaatteet. 16-35-vuotiaiden miesten pitää kulkea metallinpaljastimen läpi. Tämä kestää, pisteestä ja ruuhkasta riippuen, muutamasta minuutista useisiin tunteihin.
Tarkastus Deir Al-Ghusunin maatalousportilla, Tulkarm, 2009. Maatalousportit sijaitsevat paikoissa, joissa palestiinalaisviljelijöiden maat ovat betonimuurin toisella puolella eli Israelin alueella. Mennäkseen mailleen viljelijöillä on oltava lupa, joka oikeuttaa läpikulkuun maatalousportista. Luvan saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä viljelijän pitää todistaa olevansa maiden laillinen hallitsija. Maanviljelijät ja heidän tavaransa myös tarkastetaan koska viljelyksiltä on suora yhteys Israeliin.
Beit Iban tarkastuspisteellä, Nablus, 2008. Elämisen vaikeuttamisen, ajanhukan ja palestiinalaisiin kohdistuvan nöyryytyksen lisäksi tarkastuspisteet ovat laittomia. Ne voidaan katsoa kollektiivisiksi tavoiksi rangaista miehitetyn maan väestöä.
Telttakodin asukkaat, Hebron, 2009. Vuonna 2006 Länsirannalla oli 149 laitonta siirtokuntaa ja 100 ulkoasemaa, joiden asukasmäärä oli yhteensä noin puoli miljoonaa. Määrä on suurin piirtein sama vuonna 2010. Osa siirtokuntalaisista on väkivaltaisia ja aseistettuja. Myös susiyan kylän asukkaat ovat joutuneet toistuvasti siirtokuntalaisten hyökkäyksen kohteeksi, aseinaan siirtokuntalaisilla on ollut esimerkiksi polttopulloja.
Palestiinalainen viljelijä ja sotilas Deir Al-Ghusunin maatalousportilla, Tulkarm, 2008. Maatalousporttien aukioloajat ovat määriteltyjä, esimerkiksi tämä maatalousportti on auki kaksi tuntia päivässä. Porttia avaamaan tulevat sotilaat ovat usein myöhässä jopa tunteja. Toisinaan he eivät saavu paikalle lainkaan. Sen vuoksi palestiinalaisten viljelijöiden on joskus mahdotonta hoitaa viljelyksiään päiväkausiin.

(27.8.2010)