Opettaja Brendan koulun tuho ja nousu

Tapasin opettaja Brendan ensimmäisen kerran viime vuoden joulukuussa, tasan kuukausi supertaifuuni Haiyanin jälkeen. Kuvaaja otti Brendasta upean kuvan, jossa hän istuu luokkahuoneen sisällä, ainoalla ehjäksi jääneellä pulpetilla. Mudan peittämällä lattialla hänen ympärillään lojuu tulvaveden kastelemia kirjoja ja rikkoontuneita tuoleja ja pulpetteja.

Mutta kuvassa Brendan selkä on suora ja ilme kertoo, että kyllä tästä vielä noustaan.

Kyselen kuulumisia pari kuukautta myöhemmin sähköpostilla filippiiniläisen kumppanijärjestön kautta.

Koulu on saatu siivottua, ja taifuunin pahasti runtelemalle kylälle lasten kouluun paluu on ollut iso asia, tärkeä askel matkalla kohti toipumista. (Taifuunin nostattama metrien korkuinen tulva-aalto pyyhkäisi pienen Jinamocin saaren yli kolme kertaa, tuhosi 80 prosenttia taloista ja tappoi 55 ihmistä.)

Toisen kerran tapaan Brendan toukokuussa, kun olen muuttanut Filippiineille töihin. Tällä kertaa hän onkin yllättäen vaisun ja väsyneen oloinen.

Ymmärrän miksi, kun kävelemme koululle. Päärakennus, jossa kuvasimme puoli vuotta aiemmin, on muuttunut kasaksi betonimurskaa. Se piti purkaa, koska kävi ilmi, että rakenteet eivät taifuunin jälkeen olleet enää kunnossa. Tunnit pidetään ruokalassa ja kahdessa jäljelle jääneessä luokassa, eikä tila riitä.

Avustusjärjestö pystyttää koulun tontille väliaikaista koulutilaa, mutta se on pelkkä maalattiainen suoja. Brenda pudistelee päätään.

Otan Brendasta kuvan, jossa hän seisoo raunioilla surullisen näköisenä ja lähden saarelta itsekin surullisena.

Mutta sitten tulee hyviä uutisia.

Filippiiniläinen kumppanijärjestömme, joka rakentaa Jinamocin saarella uusia koteja, oli neuvonut kyläläisiä kirjoittamaan kirjeen Kirkon Ulkomaanavun koulunrakennusprojektin vetäjälle, koska purkamisen jälkeen kylästä puuttui luokkarakennus. Sen tuloksena saari oli otettu mukaan Ulkomaanavun koulunrakennusprojektiin!

Kävin saarella viikko sitten, ja vastaan tuli hymyilevä Brenda. Hän näytti taas omalta itseltään, hän näytti ihanalta: huulipunaa ja kaunis opettajan univormu. Kahden luokan luokkarakennus valmistuu pian ja koko kylä iloitsee siitä.

Kirkon Ulkomaanapu on rakentanut Filippiinien tuhoalueille kaiken kaikkiaan 47 luokkahuonetta yhteensä 27 kouluun eli käynnissä on ollut iso rakennusprojekti. Olen saanut tuntea ylpeyttä käydessäni rakennustyömailla. Koulut ovat hienoja ja paikalliset ihmiset ovat niihin todella tyytyväisiä.

Olen myös ymmärtänyt, miten hirveän tärkeitä nämä koulut ovat ihmisille, joiden lapset kouluihin pääsevät. Jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua, myös köyhillä, syrjäisillä ja taifuunin runtelemilla alueilla. Kaikkein tärkeimpiä koulut ovat tietenkin niille sadoille lapsille, jotka pääsevät oppimaan asianmukaisissa ja sään kestävissä kouluissa.

 

Ulla Kärki on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja, joka työskentelee Filippiineillä taifuuni Haiyanin avustustyön viestintätehtävissä.

 

Kirjoittaja

Ulla Kärki

Ulla Kärki työskentelee tiedottajana Kirkon Ulkomaanavussa.