50 000 ihmisen telttaelämää Mingamanissa

Ilta hämärtyy Mingamanissa avustusjärjestöjen yhteisellä leirillä. Etelä-Sudanin vaihtelevat säät ovat kuluttaneet osan järjestöjen lipuista riekaleiksi. Ulkomaanavun Finn Church Aid -lippu on vielä hyvin koossa. Telttakoukut on vasaroitu kovaan maahan. Monet telttakankaat ovat jo homeessa. Näin kuumassa ja kosteassa siihen ei paljon tarvita. Suihkun virkaa toimittaa kuormalava ja sen ympärillä pressu. Sen suojassa voi kauhoa vesisangosta vettä päälleen.

Puhtaina asetumme odottamaan ruokaa. Ulkomaanavun tiimille keittää Florence. Illalliseksi on maissijauhosta tehtyä puuroa, ugalia, ja pinaattipöperö. Lounas on kutakuinkin samanlainen, paitsi että lihansyöjät saavat vuohenlihakastiketta. Aamiaiseksi on avotulella paistettu lettunen, chapati. Pimeän tultua kaikki hyönteiset, sammakot ja lepakotkin alkavat liikehtiä ruokapöytämme ympärillä.

Olen leirissä käymäseltään. Monet ovat olleet täällä tammikuusta saakka.

Joulukuun puolivälistä saakka jatkuneet väkivaltaisuudet ovat kiertäneet Mingamanin ja osuneet sinne vain välillisesti. Tämä Lakes-osavaltioon kuuluva maakunta on ottanut vastaan liki viisikymmentätuhatta maan sisäistä pakolaista.

Reilussa puolessa vuodessa väki on asutettu Niilin tuntumaan. Telttakankaista voi lukea tilapäismajoituksesta vastaavat järjestöt: UNHCR, IOM, USAID. Maata tässä maailman tuoreimmassa valtiossa riittää, ja siksipä pakolaisia ei ole ahdettu leireihin. Heidän pressumajansa ovat pieninä ryhminä, kylämäisesti maisemassa. Monien telttamajojen ympärillä on jo pieni kasvitarha. Maa on hedelmällistä ja vettä ja lämpöä riittää, vettä tosin sadekautena liiankin kanssa. Tämän vuoden elo- ja syyskuun sateet ovat olleet poikkeuksellisen runsaat ja haitanneet ihmisiä ja avustustyötä.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on huolehtinut keskisuuren pakolaistaajaman terveydenhuollosta sekä muiden järjestöjen työntekijöiden terveyspulmista. Nyt lääkärit ovat lähdössä pois Mingamanista jonnekin, missä heitä tarvitaan vielä enemmän.

Kirkon Ulkomaanavun panos ovat tilapäiset koulut. Huhtikuusta saakka työntekijämme ovat valmistelleet koulujen rakentamista. Koulujen rakennuspuut on kuljetettu Etelä-Sudanin pääkaupungista Jubasta. Rankkasateet hidastivat näitäkin kuljetuksia, mutta nyt on osa kouluista valmiina. Ne ovat olleet käytössä muutaman viikon.

Jättisarviset härät kulkevat tiellä ja tien vieressä. Vuohet ja lampaat juoksentelevat autojen ja ihmisten seassa. Osa pakolaisista on karjansa ravinnon perässä kulkevia paimentolaisia. Heille ja heidän karjalleen on osoitettu oma leiriala hiukan syrjemmältä.  Näillä ihmisillä on mukanaan ruokavarasto ja pankki, vaikka he ovatkin pakolaisia.

Pääraitin varressa on myyntikojuja. Täältä saa kaikkea pikkutyttöjen juhlamekoista autonrenkaisiin. Pankki on juuri avattu ja yhtä kojuista kutsutaan ravintolaksi.

Yhteisön vanhukset istuvat puun alla pitkissä kaavuissaan. Oikeustalon edessä mies ja nainen ovat käsirysyssä. Poliisia tarvitaan rauhoittamaan tilannetta. Toisen puun alla nuoremmat miehet ratkovat jotain paikallista kiistaa. Nuoret tytöt ovat ryhminä liikkeellä. Lapset tekevät etusormesta ja peukalosta pyssyn ja osoittavat meitä. On perjantai-ilta.

Kaikki on yhtä aikaa hyvin normaalia ja täysin poikkeuksellista. Naapurimaakunnissa väkivaltaisuudet jatkuvat. Tänne paenneet eivät ehkä palaa koskaan kotiin. Etelä-Sudanissa on maata ja lääniä ja Mingaman on valinnut puolensa: halukkaat saavat jäädä.

Hilkka Hyrkkö
Twitter: @hilkkahyrkko