Levottomuus kytee yhä konfliktien repimässä Keski-Afrikassa. ”Koulutus on kaiken avain. Sen avulla voimme saada keskiafrikkalaiset toimimaan yhdessä”, sanoo väkivaltaisuuksilta kylänsä pelastanut opettaja Fielbert Nguembou.

Viime tammikuussa 19-vuotiaan Claude-Flaurentin Gbadingin isä sai luodin jalkaansa. Se tapahtui, kun Wantigueran asukkaat piileskelivät Seleka-joukkoja kylänsä kirkossa Bouarin alueella, lähellä Keski-Afrikan tasavallan länsirajaa. ”Naiset ja lapset olivat kirkossa, miehet kirkon pihassa. Pakoilua kesti tammikuusta helmikuulle”, Gbading kertoo ja katsoo suoraan silmiin.

Yli kuukauden 625 ihmistä eli ahtautuneena jalkapallokenttää pienemmälle alueelle. Kirkko sijaitsee lähellä päätietä, jota pitkin vallasta ajetut Seleka-taistelijat perääntyivät vuodenvaihteessa. Ohi ajavista rekoista ja lava-autoista ammuttiin kaikkea. Paras suojapaikka oli kirkko, kylän suurin ja vahvin rakennus.

”Isäni on maanviljelijä. Hän oli jo ennestään sairas. Olen nyt hyvin  huolissani tulevaisuudestani, sillä isä ei pysty tukemaan minua eikä tulevaa perhettäni. Minun on saatava kunnollinen  ammatti. Voisin alkaa esimerkiksi opettajaksi, joten minun on erittäin tärkeää käydä koulu loppuun”, sanoo Gbading. Kouluvuosia on jäljellä vielä viisi.

Neuvottelemassa Selekan kanssa

Gbandingin isä haavoittui ainoana Wantigueran kylässä.

Huonomminkin olisi voinut käydä.

Kylä sijaitsee lähellä armeijan tukikohtaa. Vaikka Keski-Afrikassa väkivaltaisuudet keskittyivät maan itäosiin, paikalliset pitivät Wantigueraa sotilastukikohdan vuoksi yhtenä mahdollisista taistelupaikoista. Tämä sai yhteisön jäsenet pakenemaan joulukuussa savannin ja sademetsän sekaiselle laajalle asumattomalle alueelle.

Uutena vuotena kyläyhteisön johtaja päätti yhdessä poikansa Fielbert Nguemboun kanssa neuvotella paikallisen Selekan johtajien kanssa. He pyysivät, että kylä säästettäisiin väkivallalta. ”Seleka suostui sillä ehdolla, että takaan, ettei kylän nuorista kukaan liity  Selekan vastaisiin Anti-balaka-taistelijoihin”, opettajana toimiva Nguembou kertoo.

Gbadingin isää ampuneet Selekataistelijat tulivat Banguista eivätkä tunteneet sopimusta, hän sanoo. Kirkkoa ympäröivässä muurissa on kymmeniä luodinreikiä. Kirkon seinistä ne on juuri saatu peitettyä.

Kuukausi äidin kanssa kirkossa piilossa

Kun Selekan autot tammikuussa lähestyivät kirkkoa, sisällä olleet naiset ja lapset heittäytyivät makaamaan  maahan, kädet suojana pään päällä.

Yksi heistä oli Yadbert Nilang, 13. Hän piileskeli kirkossa tammi- ja helmikuun. Viime vuoden loppupuolella hän oli muiden kyläläisten tavoin paossa savannilla. 19-vuotias Claude-Flaurentin Gbading kutsuu Nilangia veljekseen.

Nilangin äiti työskentelee pelloilla ja on siksi usein päiviä ja öitä pois. Fielbert Nguembou katsoo Nilangin  perään äidin poissa ollessa. Hän auttaa myös Gbadingia. Keski-Afrikassa on tavallista, että perheeseen luetaan kaukaisetkin sukulaiset tai vaikka naapurit. ”Äiti ei voinut mennä silloin pelloille. Asuimme kirkossa yhdessä”, Nilang kertoo.

Kaikki koulukaverit eivät ole palanneet

Nyt pakoilusta on kulunut yli viisi kuukautta. Aurinko paistaa savitiilirakennusten täyttämään kylään, jossa leijuu poltetun savun ja muovin haju. Pihoissa kasvaa maissia ja banaania. Suurin osa kylän asukkaista on lapsia ja nuoria, ja joka majan takaa ilmaantuu lisää uteliaita lapsia. Tunnelma on leppoisa.

Yadbert Nilang valmistautuu parhaillaan vuoden päättökokeisiin. Suulliset testit ovat ohi, tällä viikolla edessä ovat vielä matematiikan, ranskan, maantiedon, historian ja kansalaistaidon kirjalliset kokeet. ”Kokeet ovat menneet tähän asti hyvin. Seuraavat kokeet jännittävät, mutta enköhän selviä niistäkin”, Nilang sanoo.

Hän palasi kouluun heti maaliskuun lopulla, kun koulu avattiin uudelleen kolmen kuukauden tauon jälkeen. ”Meitä oli ennen enemmän. Ystävistäni kuusi on tullut takaisin kouluun. Tiedän parikymmentä, jotka eivät vieläkään ole palanneet.”

”Lempiaineitani ovat historia ja maantieto”, hän kertoo savitiilistä rakennetun heinäkattoisen katoksen alla. Ehkä kaikkein mukavinta on kuitenkin korjailla Fielbert Nguemboun mopoa iltapäivisin koulun jälkeen.

Ulkomaanapu korjasi Wantigueran koulun

Kun Yadbert Nilang maaliskuussa palasi kouluun, rakennuksen katto oli lähes romahtanut, ja osa pulpeteista puuttui. Kirkon Ulkomaanapu kunnosti koulun kesän aikana.

Katto  korjattiin, rakennus maalattiin sisältä ja ulkoa ja sinne hankittiin uudet pulpetit. Koulun yhteyteen on rakennettu myös erilliset wc-tilat tytöille ja pojille.

”Uusi koulu on kaunis, ei niin kuin vanha, joka oli tosi ruma. On mukavampi mennä kouluun nyt, kun siellä on uusia tavaroita”, Nilang sanoo.

Fielbert Nguemboun mukaan uusi koulu on erittäin tärkeä koko yhteisölle. ”Ensimmäinen positiivinen asia oli, kun hallitus helmikuun lopussa virallisesti käynnisti kouluvuoden uudestaan. Meille kuitenkin oli vielä tärkeämpää, että Kirkon Ulkomaanapu
kunnosti hyvin huonossa kunnossa olleen koulun.”

”Se oli merkki siitä, että rauha täällä kestää. Muutenhan mitään ei kannattaisi rakentaa eikä korjata”, Nguembo sanoo. ”Lisäksi koulu on jotain, mikä näkyy melkein koko kylään ja kuuluu kaikille. Se luo yhteisyyden tunnetta.”

”Kouluja käymättömät ovat muita helpommin manipuloitavissa”

Opettaja Nguemboun mukaan tällä hetkellä suurin haaste on saada kaikki lapset palaamaan kouluun. Kouluilla on huono maine, sillä sekä Seleka että Anti-balaka käyttivät niitä usein joukkojensa tukikohtina. Toisaalta parin kuukauden pakomatka on vaikeuttanut monen perheen taloudellista tilannetta. Kouluikäisistä lapsista osan on ollut pakko jäädä kotiin auttamaan vanhempiaan.

Paljon on heitäkin, jotka ovat yhä pakomatkalla. Kylässä on 280 perhettä. Noin sata nuorta ei käy koulua. Määrä on kasvanut loppuvuoden 2013 ja alkuvuoden väkivaltaisuuksien jälkeen.

”Ongelma on, että ne, jotka eivät käy koulua, ovat helpommin manipuloitavissa mukaan väkivaltaisuuksiin, varkauksiin ja myös ääriliikkeisiin”, Nguembou sanoo. ”Koulutus on kaiken kehityksen avain. Ilman sitä tämä maa ei kehity. Lasten tulevaisuus on täällä avoin. Aikuisten pitää ainakin antaa heille kaikki mahdollinen tuki ja olla lasten käytettävissä”, hän painottaa.

Myös Nilangin mielestä koulunkäynti on tulevaisuuden kannalta tärkeää, vaikka hän ei ole vielä varma siitä, mitä haluaa aikuisena tehdä. ”Jos minusta ei tule mekaanikkoa, ei se haittaa. Voin hyvin alkaa maanviljelijäksikin. Mutta viljelijäkin tarvitsee taitoja, joita koulussa opetetaan”.

Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Asikainen

Kirkon Ulkomaanapu toimii Keski-Afrikassa

• Kirkon Ulkomaanapu avasi elokuun puolivälissä seitsemän korjattua koulua Bouarin alueella Keski-Afrikassa. Kouluissa on yhteensä lähes 3 000 oppilasta.
• Pääkaupungissa Banguissa on avattu kaksi lähinnä maan sisäisille pakolaisille suunnattua koulukompleksia. Niissä on yhteensä noin 5 000 oppilasta.
• Tavoite on korjata huhtikuun 2015 loppuun mennessä noin 60 koulua.
• Seleka on useiden Keski- Afrikan pohjois- ja koillisosien sissiliikkeiden yhteenliittymä.
  Suuri osa on muslimeja, mutta mukana on myös aiempaan hallintoon tyytymättömiä kristittyjä heimoja. Seleka kaappasi vallan viime vuoden maaliskuussa. Samalla alkoi ryöstelyn ja väkivallan kierre.
• Anti-balaka on kristittyjen ja animistien sekalainen asejoukko, joka ajoi Selekan vallasta
  viime vuoden lopussa. Se syyllistyi silmittömiin hirmutöihin ja etnisiin puhdistuksiin. Maan
  länsiosien muslimiväestö on joko ajettu kodeistaan tai suljettu gettoihin.