Kongolaislääkäri Denis Mukwege on pelastanut kymmeniätuhansia raiskattuja ja silvottuja naisia takaisin elämään.

Kongolainen kirurgi ja gynekologi Denis Mukwege tervehtii lempeän sydämellisesti.  Rauhallinen olemus ei paljasta, miten hirveitä asioita hän näkee jatkuvasti työssään – tai sitten juuri karmeat kokemukset selittävät hänestä huokuvan lämmön ja inhimillisyyden.

Mukwege on johtanut naispotilaiden hoitoon erikoistunutta Panzi-sairaalaa itäkongolaisessa Bukavun kaupungissa viisitoista vuotta. Sairaala on kasvanut vaatimattomista oloista maailmankuuluksi, täällä on pelastettu yli 30 000 raiskauksen uhria takaisin elämään.

Silvottuja, seksiorjina pidettyjä, kidutettuja, oman perheen ja suvun edessä isolla joukolla raiskattuja – Mukwege on nähnyt ihmisen pahuuden jäljet hyvin läheltä. Sairaalassa vierailtuaan ymmärtää, että sota ja pitkittyneet konfliktit ovat ottaneet Kongossa pysyvän paikan – naisten kehossa.

Mukwege on joutunut kehittämään uusia leikkaustapoja hoitaessaan tyttöjä ja naisia, joiden koko alaruumis on pitkään jatkuneiden raiskausten takia pahasti vaurioitunut. Asiantuntijoiden mukaan Mukwege on äärimmäisen taitava, alaa merkittävästi kehittänyt kirurgi.

Mukwegen, 59, nimi nousi kansainvälisiin uutisiin jälleen viime viikkoina, kun Nobelin rauhanpalkinnon saajaa povattiin. Mukwege on saanut useita tunnustuksia, ja Nobel-listallakin hän on ollut kärkiehdokas useana vuonna.

”Olen tehnyt työtäni pitkään ja kiertänyt maailmalla kertomassa Kongon hirveyksistä. Silti kongolaisten kärsimys jatkuu. Muuttaisiko uusi palkinto asiaa? Anteeksi epäluuloni, mutten usko sellaiseen”, hän sanoo.

Denis Mukwegen synnyinkaupunki Bukavu sijaitsee Etelä-Kivun maakunnassa. Se on Kongon demokraattisen tasavallan ja koko maailman raiskaustilastojen musta piste. Itäisessä Kongossa arvioidaan olevan 500 000 raiskattua tyttöä ja naista.

”Hetkittäin epäilen, onko maailmassa enää lainkaan inhimillisyyttä. Ja onko työllämme merkitystä”, Mukwege sanoo.

”Mutta kun näen, kuinka 38-kiloinen pahoin vaurioitunut potilas toipuu ja on kauheuksien jälkeen valmis jatkamaan elämäänsä ja jopa kouluttautumaan, toivoni palaa.”

Mukwege haluaa kertoa naisesta, joka menetti perheensä kaikki kaksitoista jäsentä sissihyökkäyksessä.

”Hän joutui katsomaan vierestä, kun muu perhe tapettiin. Hän oli kauttaaltaan lastensa veressä. Sissit säästivät hänet saadakseen leiriinsä seksiorjan.”

Nainen raiskattiin joka päivä monen miehen voimin.

”Kun hän pääsi pakenemaan ja selvisi Panziin, hän oli langanlaiha ja henkisesti murentunut. Ajatuksissaan hän kantoi sitä hirmuista muistoa.”

Pitkällisen hoidon jälkeen nainen kuntoutui. Hänelle järjestettiin asunto, ja sairaalasta saamallaan 20 dollarilla hän perusti tomaattiviljelmän.

”Kaksi kuukautta sitten sama nainen saapui tervehtimään minua. Hän tuli syliini ja kertoi harjoittavansa myyntibisnestä tuomalla tavarakontteja Ugandasta Kongoon. Hänellä on 10 000 dollarin omaisuus, kongolaisittain huima saavutus”, Mukwege kertoo ja antaa kyynelten tulla.

Panzin modernissa sairaalassa hoidetaan vuosittain 3 600 potilasta. Heistä 3 000 on seksuaalisen väkivallan uhreja, loput synnyttäjiä ja lapsipotilaita.  Työntekijöitä on 400, heistä 60 lääkäreitä. Vuosibudjetti on viisi miljoonaa dollaria, noin neljä miljoonaa euroa.

”Puolet summasta tulee potilailta, jotka pystyvät maksamaan hoitonsa. Toki ne, jotka eivät pysty maksamaan, hoidetaan myös”, Mukwege kertoo.

EU antaa Panzille vuosittain 1,2 miljoonaa euroa seksuaalisen väkivallan uhrien hoitoon. Loppuraha tulee eri lahjoittajilta.

Potilaan psyykkinen ja fyysinen hoito ovat täällä yhtä tärkeitä.

”Moni sanoo tullessaan, että haluaa vain kuolla. Tavoitteemme on, ettei nainen toivuttuaan ole enää uhri, vaan selviytyjä”, Mukwege sanoo.

Ongelma on maan kulttuuri. Kongossa raiskaus on niin häpeällinen asia, että kyläyhteisö ja jopa oma perhe saattavat hylätä raiskatuksi joutuneen.

”Kongossa pitäisi lopulta pureutua seurausten sijaan konfliktien syihin”, Mukwege näkee.

Panzin sairaalaan onkin perustettu yhteiskunnallisen tutkimuksen osasto.

”Tutkimustuloksemme ehkä haastavat hallituksen myöntämään, kuinka epäonnistuneet yhteiskuntamme rakenteet ovat. Ja kuinka kohtuutonta hintaa kongolaiset tästä maksavat.”

Kongo elää jälleen kohtalon hetkiään. Presidentti Joseph Kabila yrittää saada hallituksen poistamaan perustuslaista kohdan, joka rajaa presidentin hallintokaudet kahteen.

”Jos Kabila valitaan uudelleen, Kongo syöksyy katastrofiin”, Mukwege ennustaa.

Kabila on johtanut Kongoa vuodesta 2006, muttei edeltäjiensä tavoin ole osannut tai välittänyt kehittää maataan.

”Hallituksen olisi pitänyt eheyttää kovia kokenut kansa. Suurin osa lapsista ei käy koulua, köyhyys on hirvittävää. Jopa pääkaupungissa Kinshasassa on paljon ihmisiä, joilla on varaa syödä joka toinen päivä”, Mukwege kuvaa maataan.

”Poliittisen tilanteen sekavuudesta kertoo, että sotilas voi vaihtaa pukunsa sissin asusta Kongon oman armeijan univormuun – ja olla yhtä vaarallinen naiselle.”

Läpeensä korruptoitunut hallinto luo hänen mielestään varjon jokaisen kongolaisen ylle.

”Poika ottaa käytösmallit läheltään. Jos presidentti kahmii kaiken taskuihinsa, mitä muuta kansa oppisi tekemään?”

Juttu on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa, Savon Sanomissa, Etelä-Suomen Sanomissa ja Karjalaisessa 8.10.2014.

Kirkon Ulkomaanapu on rahoittanut Itä-Kongossa yhdeksän vuoden ajan naisjuristien perustamaa DFJ-järjestöä, joka tukee raiskattuja tyttöjä ja naisia tuomalla seksuaalisen väkivallan tapauksia Goman käräjäoikeuteen.

Teksti: Katja Hedberg
Kuvat: Jukka Gröndahl